perjantai 30. syyskuuta 2011

Ketun Porkkanakakku

 Pieni täytekakku miehen synttäreille. Hän rakastaa tätä porkkanakakkua, joten sitä teen joka vuosi. Tänä vuonna syksyinen koristelu; kettu istuu lehtikasassa... vähän sisäinen juttu tuo ;-) - koska ajattelin osallistua Nami-Hiiren kakkukisaan, jonka aiheena tänä vuonna on "värikäs syksy".

Porkkanakakku on vähän erilainen kuin tavallisesti. Tässä käytetään mantelijauhoja tavallisten sijaan, ja siitä tulee hyvin kostea, mehevä ja tahmainen kakku. Juuri sellainen, joista mieheni pitää.

7 kananmunaa, valkuainen ja keltuainen eroteltuna
300 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
300 g raastettua porkkanaa
1 tl sitruunamehua
300 g jauhettuja manteleita

Laita uuni lämpiämään, 180-asteeseen.
Valmista irtopohjavuoka; voitele se ja leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä, jonka laitat pohjalle ja voitelet myöskin. Tämä kakku tapaa tarttua vuokaan kiinni.
Vatkaa keltuaiset ja noin 3/4 sokerista vaahdoksi. (3/4 300 g:sta on 225 g, mutta sillä ei ole väliä.)
sekoita jauhot, suola, leivinjauhe ja mausteet ja sekoita munavaahtoon.
Sekoita joukkoon porkkanaraaste ja sitruunamehu, ja mantelijauhot.
Vatkaa valkuaiset ensin pehmeäksi vaahdoksi, lisää sitten sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten, ja vatkaa kunnes saat kovaa marenkivaahtoa. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan.
Paista kunnes kakku on kypsää.


Banaanitäyte (juu, banaania)
2 pehmeää banaania
1 rkl sitruunamehua
175 g - 200 g tuorejuustoa (paketillinen)
25 g sokeria
1 1/2 dl kermaa

Muussaa banaanit sitruunamehun kera.
Vatkaa juusto ja sokeri pehmeäksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi.
Sekoita kaikki tasaiseksi vaahdoksi ja täytä kakku.

Tällä täytteellä tulee tosi hyvä banaanipiirakka. Täytä piirakkavuoka banaanivaahdolla ja lado pinnalle viipaloituja banaaneja. Naminami.

Porkkanakakun juustokuorrutus

200 g tuorejuustoa
1 rkl tomusokeria
1 tl vaniljaa
1/2 rkl sitruunamehua

Vatkaa tasaiseksi massaksi ja kuorruta kakku.

Tässä kakussa on pinnalle ripoteltu syksynvärisiä nonparelleja, vähän kultarakeita, ja sitten on värjätystä marsipaanista (siksi se on niin vaaleaa... pitäisi olla tahnaväriä, mutta on vain sitä tavallista nesteväriä ruokakaupasta, eikä se vaan värjää tarpeeksi...) tehty kettu ja syksyn lehtiä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Hunaja-kauraleipä

3 dl kiehuvaa vettä
2 1/2 dl kaurahiutaleita
2 rkl voita
1 1/2 tl suolaa
1/2 dl hunajaa
2 1/2 dl grahamjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl maitojauhetta
paketti hiivaa

Mittaa kaurahiutaleet, voi, hunaja ja suola kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle. Sekoita ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Sekoita joukkoon loput ainekset ja vaivaa taikinaksi.
Anna kohota kaksinkertaiseksi.
Voitele pitkulainen leipävuoka.
Vaivaa taikina ja rullaa pötköksi. Taikina tulee olemaan aika pehmeää ja tarttuu käsiin. Nosta pötkö leipävuokaan kohoamaan.
Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Kun leipä on kohonnut n. 3 senttiä leipävuoan reunan yli, paista, n. 45 minuuttia. Vahdi leipää viimeiset 20 minuuttia, ettei se ruskistu liikaa. Jos se alkaa tummua, peitä foliolla.

Kun leipää leipoo vuoassa, voi olla vaikea tietää koska leipä on valmis. Jos sinulla on paistilämpömittari, leivän sisustan tulee olla 90-asteista. (Jotkut sanoo 88, toiset 94.) Minulla ei ole paistolämpömittaria. Minä kumoan leivän vuoasta ja rummutan sen pohjaa sormilla ja jos se kuulostaa ontolta, kumisee, ja tuntuu kevyemmältä kuin uuniin pantaessa, ja kun se haisee vastapaistetulta leivältä, se on valmis. Jos ei, laitan sen takaisin uuniin vielä 5-10 minuutiksi, ilman vuokaa. Se pitää kyllä muotonsa.

torstai 22. syyskuuta 2011

Metsämiehen kanapata - pollo alla cacciatore

Italialainen kanapata jossa tomaattia ja sieniä. Sopii näin sieniaikaan.

n. 1,5 kg kanaa, kokonainen paloiteltuna, tai paloja - mistä paloista pidät eniten
suolaa
Sieniä 1/2 litraa (ohjeessa kehoitetaan käyttämään herkkutatteja ja -sieniä, mutta käytä ihan mitä sieniä metsästä löydät.)
öljyä
4 rkl vermuttia
3 sipulia
1 porkkana
3/4 l tomaatteja liemessä
1 rkl tomaattipyrettä
2 1/2 dl punaviiniä
hippusellinen chilihiutaleita
3 rkl yrttejä (esim. timjamia, kynteliä ja persiljaa)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Paloittele kana, taputtele palaset kuivaksi talouspaperilla ja suolaa.
Leikkaa sienet viipaleiksi
Ota valurautapata ja ruskista kananpalat öljyssä padassa muutama pala kerrallaan.
Paista sienet kanaöljyssä.
Lisää vermutti kun sienet ovat ruskistuneet, ja anna nesteen haihtua. Nosta sienet padasta ja laita syrjään odottamaan.
Hienonna sienet ja ruskista, mausta suolalla, lisää lohkottu porkkana, tomaatit, tomaattipyree, chili ja viini. Sekoita ja keitä kunnes seos kuplii.
Sekoita yrtit ja sienet ja sekoita pataan.
Asettele kananpalat kauniisti päällimmäiseksi ja valuta kaikki neste lautaselta pataan. Peitä kannella ja laita uuniin vähintään tunniksi. Pata voi olla uunissa pitempäänkin, siitä tulee vain parempaa mitä kauemmin se muhii.

Syö perunoiden, pastan, riisin tai polennan kera.

Tässä polentaresepti. Voit jättää juuston pois, jos syöt polentaa kanapadan kera. Kokeile tuota juustopolentaa makkaran kera myöskin.

Kokeile fenkolisalaattia kanan kera. Siivua fenkoli juustohöylällä ohuiksi lastuiksi ja käytä salaatinlehtien sijaan. Oikein hyvää appelsiinin kera, vaikka appelsiinit eivät ole kovin hyviä nyt. Voit myös tarjota taitepapuja tai sokeriherneitä padan kera.

Älä unohda hyvää leipää.

- kuori porkkana, poista päät ja leikkaa vähän kuin korvapuustit. 
Tulee kivan näköisiä ja suurin piirtein saman kokoisia paloja koko porkkanasta.

Muuten, tuo mausteinen porkkanapata (tzimmes on jiddischeä ja tarkoittaa... jaa... eräänlaista pataa... paloitelluista kasviksista, varsinkin porkkanasta, ja joskus lihasta valmistettu makeahko ruokalaji, jossa on usein kuivattuja hedelmiä, kuten rusinoita, luumuja tai omenaa) on lähes porkkanahilloa, ja tarkoitettu patapaistin lisukkeeksi. (Brisket - patapaisti)

1 dl saksanpähkinöitä
5 porkkanaa, kuorittuna ja paloiteltuna
1 rkl voita
2 1/2 dl karkeasti hienonnettuja kuivattuja luumuja
1 dl rusinoita
1 dl appelsiinimehua
1 tl appelsiininkuorta
1 tl vaniljaa
1 tl kanelia
1 mm neilikkaa
1/2 dl fariinisokeria
5 dl vettä

Paahda pähkinät. Paista porkkananpaloja voissa viitisen minuuttia, lisää loput aineet ja kiehauta. Anna muhia tunti kannen alla. Hämmennä välillä. Lisää vettä tarpeen mukaan. Jos vettä on liikaa, anna muhia ilman kantta.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Ei ole kuulemma ollut hyvä tomaattivuosi. Jokaisella on paljon vihreitä tomaatteja. Mitä tehdä?

Tomaatit kypsyvät vähän hassusti. Useimmat vihreät tomaatit ovat nimittäin jo kypsiä, ei raakoja tomaatteja. Ne vain punastuvat sitten aikaa myöten, mutta kyllä vihreitä tomaatteja voi syödä. Ne on vain ne pienet, perunanhedelmän näköiset tomaatit, jotka ovat raakoja, kitkeriä ja syömäkelvottomia. Älä poimi niitä.

- Kääri vihreät tomaatit sanomalehteen ja varastoi huoneenlämmössä. Tomaatit punastuvat kyllä pian, ihan kuin vihreät paprikatkin.

- Tee paistettuja vihreitä tomaatteja.

Valitse hyviä, kiinteitä tomaatteja. Raa'at tomaatit, siis sellaiset jotka ovat hyvin vaaleita ja rapeita jo leikattaessa, ne ovat parhaimpia. Älä käytä pieniä vihreitä tomaatteja, äläkä vihreitä lajeja.
Ota valurautapannu, se hyvä. Peitä pohja reilusti öljyllä. Ei niin että tomaatit peittyisivät, mutta ainakin puoli senttiä.
Lämmitä se kuumaksi.
Ota iso pussi ja kaada siihen jauhoja ja ainakin suolaa ja pippuria, mutta laita sinne ihan mitä maustetta haluat tomaattiesi kanssa. Aloita suolalla ja pippurilla.
Leikkaa tomaatit sentin siivuiksi.
Vispaa pari munaa kulhossa. Laita lautaselle puhdasta jauhoa.
kasta tomaatti lautasella oleviin jauhoihin, sitten munaan ja sitten jauhopussiin. Kun pussi on täynnä munaisia tomaatinviipaleita, ravistele kunnolla ja nosta sitten tomaatit pannulle sihisemään. Kun pinta on kullanruskea, käännä ja paista toinen puoli kullanruskeaksi. Valuta talouspaperilla.

Samalla tavalla voi paistaa suolakurkkuja

Nämä syödään tällaisinaan, sopivat hyvin teen seuraksi.

- Tee aamiaismarmelaadia vihreistä tomaateista

1 kg vihreitä tomaatteja
1/2 kiloa sokeria
3 sitruunan raastettu kuori
peukalon kokoinen pala inkivääriä, kuorittuna
atamonia

Huuhtele tomaatit ja leikkaa ne paloiksi. Sekoita kaikki ainekset paitsi atamoni, ja keitä sekoittaen kunnes hillo on valmista. Poista inkiväärin palanen, lisää atamoni ohjeen mukaan ja purkita.

- Tai tee etikkatomaatteja

1/2 kiloa vihreitä tomaatteja
2 l vettä
2 1/2 dl etikkaa
1 dl suolaa

Mausteita maun mukaan, esimerkiksi valkosipulin kynsiä tai kokonaisia chilipippureita. Työnnä nämä purkkeihin tomaattien kanssa, aika pohjalle. Voit käyttää sellerisuolaa, chilihiutaleita tai sinapinsiemeniä, jotka keität etikkaliemessä. Voit laittaa purkkeihin tillinkukintoja. Jos haluat olla vähän seikkailunhaluinen, kokeile laittaa joka purkkiin kanelitanko tai pala inkivääriä.

Pese tomaatit ja poista kannat. Pakkaa tomaatit tiukkaan puhtaisiin lasipurkkeihin.
Kiehauta vesi, etikka ja suola (ja halutessa chilihiutaleet) ja kaada purkkeihin niin että tomaatit peittyvät.
Sulje purkit ja säilytä.

Noudata yleisiä säilöntäohjeita purkkien sterilisoinnissa yms.

- Tai kokeile tomaattichutneytä vihreistä tomaateista. Chutney ei tule olemaan kovinkaan vihreää, muttei punaistakaan.

Kilo vihreitä tomaatteja
iso sipuli
1/2 kiloa omenoita
1/4 kilo rusinoita (tai korintteja tai kuivattuja marjoja)
1/4 kg fariinisokeria
1/2 l omenaviinietikkaa
2 rkl sinapinsiemeniä
peukalon kokoinen pala inkivääriä (tai 2 tl inkiväärijauhetta)
2 rkl kanelia

Pese tomaatit ja leikkaa ne aika isoiksi paloiksi. Kuori sipuli ja hienonna se. Kuori omenat, poista siemenkodat ja pilkkoa. Kuori ja hienonna inkivääri, jos käytät tuoretta.
Laita kaikki ainekset pataan ja keitä kunnes chutney on haluamasi vahvuista. Se vie 2 1/2-3 tuntia.
Laita puhtaisiin purkkeihin ja toimi kuten säilönnässä pitääkin varmistaaksesi chutneyn säilyvyyden.
Kirjoita nimilaput heti kun chutney on purkissa, jottet unohda. Anna chutneyn levätä pari viikkoa ennen käyttöä.

- Uunivuoka vihreistä tomaateista ja kesäkurpitsasta

3-4 vihreää tomaattia
3-4 kesäkurpitsaa
2 1/2 dl fetajuustoa
5 dl tuoreita leivänmuruja
Iso sipuli

suolaa
pippuria
oliiviöljyä
1 tl sokeria
2 valkosipulin kynttä
1 dl vermuttia tai valkoviiniä
2 rkl tuoretta oreganoa
hyppysellinen chilihiutaleita
yhden sitruunan raastettu kuori

Hienonna sipuli ja ruskista se sokerin ja suolan kera. Lisää murskattu valkosipuli ja paista hetki, lisää vermutti. Keitä kunnes seos on aika kuivaa. Aseta pannu syrjään.

huuhtele tomaatit ja kesäkurpitsa ja leikkaa sentin siivuiksi.
Sekoita 3 rkl oliiviöljyä, 1 rkl oreganoa, chili ja sitruuna, suolaa ja pippuria.
Pyöritä tomaatit ja kesäkurpitsa tässä seoksessa, ja järjestä uunivuokaan. Ensin kerros kesäkurpitsaa, sitten tomaattia, sitten kesäkurpitsaa jne. kunnes kaikki kasvikset on vuoassa. Peitä sipuliseoksella. Paista 180 asteessa kunnes kasvikset on pehmeitä, n. kolme varttia.
Murskaa fetajuusto paistoksen pinnalle. Sekoita tuoreet leivänmurut 2 rkl oliiviöljyä kanssa ja ripottele juuston päälle. Gratinoi 220 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Ripottele päälle loput oreganosta.

Nauti kasvisruokana hyvän, rapeakuorisen vaalean leivän kera. Yllättävän täyttävää ja "lihaisaa", kuin ratatouille. Eli jos haluat, tarjoa tätä riisipedillä kermaviilinokareen kera (tai smetanan tai bulgarianjogurtin tai creme fraichen tms. kera) tai kalan kanssa,

lauantai 3. syyskuuta 2011

Sitruunasoodakakku

Siis... usalaiset rakastaa jauholaatikoitaan. On kakkumiksiä ja vanukasmiksiä ja mehumiksiä ja miksimiksiä, ja sitten tehdään reseptejä mikseistä ja kehutaan, ja minä kun en rupea maksamaan maltaita laatikollisesta pötyä. Joten...


Mehukas sitruunasoodakakku
- tehty sellaisista aineksista joita löytyy joka paikasta. Tai ainakin melkein ;-)

125 g voita
2 rkl sitruunan kuorta hyvin hienona raasteena
2 1/2 dl sitruunasoodaa (loput tarvitset kuorrutukseen)
2 dl vaahtokarkkeja
1 dl margariinia (ei voita, margariinia. Margariini toimii eri tavalla kakkutaikinassa kuin voi. Jos et halua käyttää margariinia, ota puhdasta munuaistalia. Tai voita, ja vähät välitä margariinin erikoisominaisuuksista. Hällä väliä, loppujen lopuksi. Kyllä siitä ihan hyvää tulee, joka tapauksessa.)
1 dl öljyä ( joo - voita, margariinia JA öljyä... Amerikkalaiset...)
2 munaa
mm suolaa
2 tl vaniljaa
2 dl piimää
5 dl sokeria
7 1/2 dl jauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta

Joo... että sillain. Tulee siis ISO kulhollinen taikinaa... ja jostain syystä usalaiset eivät usko että kakut kohoaa, joten ne tunkee tämän taikinamäärän tavalliseen vuokaan... eikä niiden kakut ikinä kohoakaan. Kai niissä on liikaa rasvaa :-D Mutta - tulee tiivis ja mehukas ja hyvä kakku. Että kannattaa :-D)

Sulata voi kattilassa, lisää sooda ja sitruuna, ja kun sekoitus kiehuu, ota liedeltä, sekoita joukkoon vaahtokarkit ja sekoita kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Anna jäähtyä.
Vaahdota sokeri, margariini ja öljy. Lisää munat ja piimä ja vatkaa kunnes kaikki ainekset ovat hyvin sekaisin. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola, ja lisää puolet siitä voivaahtoon... tai margariinivaahtoon... tai mitä se nyt on. Sekoita hyvin.
Lisää jäähtynyt soodaliemi ja sekoita.
Lisää loput jauhot ja sekoita.

Kaada isoon kuivakakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 2-3 varttia.  (30-45 min)
Anna kakun jäähtyä ennen kuorrutuksen lisäämistä.

Kuorrutus

3 1/2-4 dl tomusokeria
sitruunasoodaa niin paljon kuin tarvitaan


Sekoita sokerikuorrutukseksi. Jos se on liian löysää, ei haittaa. Tulee usalaisempi sillain. Kuten näet tästä jonkun amerikkalaisen tekemästä kakusta. (Joo... ihan tosissaan kuvittelevat, että tuolta sen pitää näyttää. Että jos haluat tehdä todella usalaista sitruunakakkua, niin jätä sokerikuorrutus löysäksi.)
Voit koristella sitruunan ja limetin viipaleilla tuolla lailla, on kivan näköistä, tai täyttää kolon marjoilla ja hedelmillä, tai tarjoilla kakun ihan sellaisenaan.


perjantai 2. syyskuuta 2011

Risua ja porkkanaa...

Lainasin kirjastosta kirjan. "Matkultur i Norden" - Pohjolan ruokakulttuuria. On kuulemma "Kotitalouden pohjoismaisen yhteistoimikunnan" kokoonpanema reseptikokoelma, ja tarkoituksena on säilyttää vanhoja, kansanomaisia - ja kansalle ominaisia - reseptejä sekä valottaa pohjoismaiden ruokakulttuurien saman- ja erilaisuutta.
Suomesta reseptit kokoelmaan keräsi  Anne Svensk-Smouni ja on kuulemma osittain rahoitettu Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella...

HÄPEÄ, ANNE! Anne on näemmä jokin ruotsinsuomalainen ruokatoimittaja. Sen kyllä näkee.

Suomalaisista leivistä kirjaan pääsi neljä reseptiä; perunalimppu, setsuuri ja ahvenanmaan mustaleipä sekä perunarieska. Siis... kolme ensimmäistä on oikeastaan samaa reseptiä kerrattuna, ja minun mielestäni juuri ne kolme pahinta suomalaista leipää. Minun mielestäni suomalaisen leivän ei tule olla makeaa eikä siihen kuulu mitkään maltaat ja siirapit. Onhan nyt tietysti Länsi-Suomikin ja saaristo Suomea, mutta - siis! Vaasan ruispalat ovat kuulemma Suomen ostetuin leipä, hyvänmakuista ja helppoa... eikä ole imelää.
Mutta. No, joo, jatketaan.

Mitenkäs marjat? Annen mukaan meillä ei paljon marjoja syödäkään. Sokeroituja karpaloita tehdään ja sitten Anne antaa niin suomalaisen kansanomaisen reseptin kuin "valkoinen suklaamousse karpalokiisselin kera". Koska "Ollaan nimittäin huomattu, että ennen vanhaan niin suositut kiisselit eivät ole enää kaikkien mieleen nykyään. Sitäpaitsi ne lasketaan arkiruoaksi." Täh?
Siis, tämän kirjan tarkoitus oli nimenomaan SÄILYTTÄÄ VANHA ruokaperinne, koska "olemme huomanneet että päivän yhteiskunnassa että kansanomainen ruokaperinne on kuolemassa ja vaipumassa unholaan. Kotitalouden pohjoismainen yhteistoimikunta KPY toivoo että tämä kirja voi osaltaan tallentaa ruokaperinteitä, jotka ovat häviämässä jokaipäiväisestä elämästämme". Eikö Anne ymmärtänyt selvää tekstiä? Valkosuklaamoussea? Ei olisi Gordon sylkenyt tuota "perinneruokaa" suustaan, mutta ei ole suomalaistakaan.

HYI, ANNE! HYI! PAHA TYTTÖ!

Joo. Siis hiiteen mustikat, puolukat, metsämansikat, vatut, lakat ja tyrnimarja. Kuka niistä nyt välittää. (Muuten, tyrni on ruotsiksi nimeltään sekä havtorn että FINNBÄR...)
(No, totuuden vuoksi on mainittava, että hän antaa ohjeen pullaiselle rahkapiirakalle, ja mainitsee, että täytteeksi voi käyttää mustikoita, omenia tai raparperia. Tosin hän kutsuu tätä ruotsiksi nimellä "pirog", mikä minun tietääkseni ei pidä paikkaansa... Ainakaan mikään suomenruotsalainen ruokabloggaaja ei kerro ikinä paistaneensa pirogia, kaikki vaan tekee pajta. Mutta mitä minä tiedän, kun en ole suomenruotsalainen >:->

Suomessa ei tehdä hilloja eikä mehuja, Annen mukaan.

Hedelmiä ei paljon olekaan, paitsi luumuja. Tyypillinen suomalainen hedelmäjälkiruoka on "luumukreemi lumimuussilla". Luumukiisseliä kermavaahdolla, siis. Suomihan on kuuluisa luumuistaan.Toinen hedelmä/marjajälkiruoka Annen mukaan on pappilan hätävara (pappilan hätäratkaisu, Annen käännöksen mukaan. Egentligen prästgårdens nödlager. Man använde det som fanns i lager i nödfall. Det är ingen nödlösning, Anne, utan något att ha i lager för nödsituationer.)
Muita hedelmä- ja marjajälkiruokia Suomessa ei syödä. Sitä paitsi eihän omenat tai muut hedelmät Suomessa kasvakaan.Täällä on vain luumuja ja karpaloita.

Sitten liharuokiin. No, mitäs sanoisit jos pitäisi mainita viisi suomalaista perinteistä liharuokaa? Anne mainitsee limppisopan, karjalanpaistin ja mintulla maustetun lampaanpaistin. Suomalaiset syövät myös hirvenlihapullia. Suomessa ei ole koskaan tehty makkaraa eikä maksamakkaraa/maksapasteijaa, eikä mitään sisäelimistä tai verestä. Mitä maksapihviä, maksalaatikkoa tai verilettuja, älä nyt hulluja puhu!
Suomalaiset syövät "metsästäjän lintupaistia" jossa "vesilinnulle" tehdään sienikastike. Eihän täällä nyt kanoja ollut kuin vasta äskettäin ja metsoteerikoppelopyyyh on vain vitsi.

"Niillä alueilla jotka olivat kaukana merestä syötiin kuivattua kalaa". (No, tuo viisaus ei ole Annen kynästä - tai mistä sen nyt tietää) Koska ei pohjoismaissa ole paljon järviä, you see. Suomesta vietiin kiiskiä Venäjälle. Kiiski on pieni lohikala, tietää Anne. (Niille jotka eivät tunne kalojaan Annea paremmin, voin kertoa, ettei ole. Kiiski on ahvenkala, muikku on se pieni lohikala.)
Joka tapauksessa suomalaisia perinteisiä kalaruokia ovat:
Keitetty joululohi munakastikkeen kera
Kalakukko. (Eväsrepussa Annen mukaan oli kalakukko, leipää, voita ja puukannullinen piimää. Ettäs tiedätte.)
Silakkalaatikko
Suutarinlohi
ja keisarillinen kiiskiliemi.
Suomessa ei syödä mitään äyriäisiä, ei täällä niitä olekaan. Ne kalastettiin loppuun aikoja sitten. Muista se sitten seuraavissa rapujuhlissa.

Juustoista riittää puhetta (Suomessa kuulemma syödään tuorejuustoa pullalla vadelmahillon kanssa.) ja reseptejäkin löytyy muutama.
- uunijuusto ternimaidosta
- savolainen munajuusto (tuorejuusto)
- rahkapiirakka pullapohjaan
- pasha
- viili
Kun kappaleen nimi oli "munat, maito ja juusto", olisi ollut kiva nähdä munakastikkeen ohje. Sitä syödään aika usein kalan kaverina, mutta meillä ei paljon kalaa syöty, me syötiin se keitettyjen perunoiden kastikkeena ja voi että se on hyvää! No jaa, ehkä se nyt on vain meikäläinen tapa, eikä tavallista muualla Suomessa...

Anne mainitsee ahvenanmaan mannapannukakun ja muurinpohjaletut, mutta päätyi antamaan jonkun kumman "juhannuspannukakku Pellingestä" ohjeen. Pellinge on jokin saari jossain Helsingistä itään päin, ja tähän erikoisherkkuun tulee rusinoita ja "karkeita vehnäjauhoja".
Jotta oikein ymmärtää pahastukseni, niin sanottakoon, että Tanskasta tulee vohvelien, lettujen ja ruokaisan silavapannukakun ohje. Siis ihan tavallisia arkivohveleita, arkilettuja ja arkipannukakkua. Mitä tavalliset tanskalaiset syövät ihan tavallisina arkipäivinä.
Ette tainneet tietääkään että ne lättypannulla paistetut pikkulätyt ovat suomalainen erikoisuus? Ja ihan tavallinen pannari ei ihan niin tavallista olekaan.
Anne ei ainakaan kerro. Kuka nyt tuollaista tavallista, arkipäiväistä roskaa haluaisikaan syödä?

No mitenkäs suomalaiset perunat, juurekset ja vihannekset? Lanttulaatikko varmaan mainitaan, vai mitä? Joo, mainitaan. Se on kuulemma ruotsalainen ruokalaji, jota toki nautitaan suomessakin. Jouluna. Joskus. Mutta Ruotsissa sitä syödään kaikkialla koko ajan. (On muuten nimellä "kålrotslåda", ei "pudding" taikka "stuvning", millä nimellä kaikki muut ruotsalaiset laatikot kulkevat... >:->)
Ruotsissa kasvanut mieheni tuijotti minua silmät pyöreinä. He söivät kyllä lantturuokia koko ajan, koska sitä oli ja se oli halpaa, mutta ei ollut nähnytkään lanttulaatikkoa ennen kuin minut tapasi. Nyt kyllä syö "koko ajan", koska se on niin hyvää possun kanssa ja makkaran kanssa ja helppo tehdä yms. Anne olisi saanut pitää paremmin Suomen puolta tuossa asiassa. Gunnel Bergensjö-Hjelm (kirjan ruotsalainen toimittaja) kan ta sig i brasan och stoppa sina kålrötter ska jag säga vart ja pitää kyntensä erossa meidän resepteistämme.

Suomessa syötin "täytettyjä nauriita". Tiedättehän te ne, savukinkulla ja herneillä täytetyt nauriit. Lapsena niitä syötiin jatkuvasti, varsinkin kun oli leipomispäivä. Tai ainakin Anne söi. Tai joku. Joskus. Ehkä.
Muuten, tavallisesti nauriit täytetään nauriilla ja sipulilla, ehkä myös kermalla ja voi sinne joukkoon sotkea sieniä, jauhelihaa tai savukinkkuakin, jos nyt löytyy, mutta herneitä en ole koskaan kuullut nauriisiin työnnettävän.

Sitten Suomessa syödään inkoolaista perunapuuroa ja imellettyä perunalaatikkoa, hernesoppaa, sienisalaattia, rosollia ja kaalipiirakkaa leipäkuoressa. Muuta sitten ei juureksista ja kasviksista olekaan Suomessa tehty. Suomessa ei säilötä vihanneksia, esim. suolakurkkuja ja kurpitsapikkelsiä, kaalilaatikkoa ei ole olemassakaan, kaalikääryleet ovat ruotsalainen ruokalaji ja mitä sinä nyt niitä laatikoita... Ei niitä kukaan syö, usko nyt!

Sitten kahvikutsuilla suomalaiset tarjoavat "rotinoita", joka Annen mukaan on pullakranssia. (Rotinat ei tosin ole synonyymi pullakranssille, mutta mitä nyt ruotsinsuomalaiselta voi odottaa... Paljonkin, kun kerran on saanut tehtävän "säilyttää" suomalaista ruokaperinnettä KPYn nimissä. HYVIN PALJON.) Kanelipullia ei mainita, vaikka Suomessa pullataikinaan pannan munaa ja Ruotsissa ei, ja Ruotsissa kanelipullat paistetaan littanana paperivuoassa ja Suomessa "sillai kunnolla". Kampanisutkin ovat kivoja.
Sitten Suomessa leivotaan kaneliässiä ja lusikkaleipiä, simaa, tippaleipiä, runebergin torttuja ja kinuskikakkua. Ettäs nyt sitten tiedätte.

Ja muuten, Suomessa mennään perinteisesti piknikille helluntaina ja syödään hanhipaistia ja verisoppaa pyhäinmiestenpäivänä.

Siis alkaa kiroiluttaa tuollainen touhu.

Mene tänne ja lue mitä kirjasta olisi pitänyt löytyä: tyypillisiä suomalaisia ruokia

Muuten, unohdin ihan kokonaan mitä tuon porkkanan oli tarkoitus olla...  :-D Kyllä minulla mielessä jotain oli kun aloin kirjoittaa tätä, mutta... Ehkä se muistuu mieleheni sitten joskus.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Ettei aikaisemmin hoksannut!


Siis... olen valittanut tässä jo vuosia sitä, ettei minulla ole hyvää kameraa, enkä osaa ehkä ottaa kuviakaan, ja blablabla... ja kaiken tämän ajan minulla on ollut hallussani taito, jolla kaiken tuon olisi voinut kiertää.

mitäpä yhteistä on seuraavien kirjoitusten kuvituksella?

Jäätelöpilvet
Miten tehdään jäätelökakku
Nopeaa ruokaa

Joo... ne on piirretty. Tässä vähän lisää mallia: paperfashion ja "they draw and cook" - kokonainen sivusto ruokakuvittajia!

Siis... minä osaan piirtää. Ihan tosissani. Mutta en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi moista pikkujuttua! Uskomatonta!

tiistai 30. elokuuta 2011

Innoistuinpa...

Nami-hiiren kakkukisasta... ja olenpa tutkinut hieman mitä maailmalla tapahtuu näin kakkujen osalta, ja kyllähän tapahtuu, vaikka mitä...

Löytyi tällainen värikäs, syksyinen kakku...

Tuo on tehty sillain, että on sulatettu vaahtokarkkeja ja voita mikrossa, sitten siihen on sekoitettu tuollaisia kirjavia aamiaismuroja, ja tätä muromössöä sitten painettu voideltuun kakkuvuokaan jähmettymään. Joo, siis ei ole niinkuin riisimurokuorrutus, vaan on riisimurokuorrutusta. Niinkuin. Paitsi että tehty sulatettuun vaahtokarkkiin, joten on ihan hirvittävän makeaa. Kun on noissa muroissakin omat sokerinsa...
Oksat on tehty suklaatoffeesta vähän pehmittämällä mikrossa ja sitten sormissa venyttelemällä ja pyörittämällä muovailemalla. Se pehmeä toffee tarttuukin sitten helposti tuohon sokerivuoreen.
Sitten otetaan valmista sokerimassaa ja muovaillaan lehdet ja tähdet. Pöllöt tehdään valkoisesta suklaasta, joka sulatetaan, värjätään ja pursotetaan sivulta löytyvän paperimallin mukaan pöllöiksi. Osaisihan tuollaisen sommitella ilman paperimalliakin.

Siis... tuo on kyllä sellainen amerikanherkku jota ei tee edes mieli paistaa. Mutta on kivan näköinen. Voisi kehitellä siitä jotain syksyistä...

Joka tapauksessa tuosta tuli mieleeni katsella muitakin pöllökakkuja.

Kuppikakkusista tehty pöllökakku

Tarvitset siis
- kuppikakkusia, haluamaasi sorttia
- voikuorrutusta tai haluamaasi sorttia :-D
- karamelliväriä - edelleenkin haluamaasi väriä
- kookoshiutaleita pöllön rintahöyheniin
- suklaarakeita - myös rintahöyheniin
- suklaakeksejä
- donitsikarkkeja - siis niitä kumikarkkeja joissa reikä keskellä. Mitä ne nyt sitten suomeksi nimeltään.
- ranskanpastilleja
- suklaahippuja
- "circus peanuts" - siis kuorimattoman maapähkinän näköisiä karkkeja. Nämä on tarkoitettu nokaksi ja kynsiksi, joten voi käyttää ihan mitä tahansa oransseja karkkeja tai vaikka pursottaa nämä yksityiskohdat
- suolatikkuja

Äitipöllö on tehty 10 turkoosista kakkusesta ja neljästä valkeasta - (pyrstö ja silmät). Rinnalle on ripoteltu runsaasti kookoshiutaleita ja sitten suklaarakeita pilkuiksi.
Silmät on sitten reunustettu suklaarakeilla. Sitten silmiin on painettu suklaakeksi, kuorrutusta, donitsikarkki ja donitsin reikään on sitten painettu ranskanpastilli tai suklaanappi tms sopiva karkki.
Siivissä on viisi keksiä jaettuna ja korviksi on ohuempi liuru keksiä
sitten on leikattu nokka ja kynnet muotoon, laitettu paikalleen ja lopuksi suolatikut oksiksi.

Poikaset on tehty valkoisista kakkusista. Rinta on värjättyä kookoshiutaletta, siivet keksinpuolikkaat, silminä on vain donitsikarkki ja suklaanapit ja korvina pienet keksinpalaset. Nokka on myös sitä samaa oranssia vaahtokarkkia kuin äitipöllönkin, vain pienempi suikale.

Tämän tuiman pöllön silmät on tehty oreokekseistä - elikkä Dominokeksit kelpaa hommaan. Irrota puoliskot toisistaan, tee siitä täytepuolesta silmät, leikkaa keksipuolesta liurut kulmiksi ja paina kiinni suklaakuorrutukseetn. Liimaa suklaakuorrutuksella suklaanapit pupilleiksi ja paina yksi oranssi ranskanpastilli nokaksi. Tosi söpö :-)

Tämän isänpäiväkuppikakkusen silmät on toffeekarkeista, valkoisista suklaanapeista ja pienistä suklaanapeista tai ranskanpastilleista. Nämä silmät on sitten painettu kuorrutukseen, samoin nokka joka on cashew-pähkinä ja kulmat, jotka on lakritsinauhaa. Tosi söpö tämäkin.

Jäätelökakku - täältä löydät ohjeen ja kuvasarjan kokoamisesta.
Hän vuorasi ensin ovaalin uunipannun leivinpaperilla ja pahvilla, jotta olisi helppo ottaa kakku pois vuoasta. Sitten hän laittoi pohjalle kerroksen toffeejäätelöä, ja antoi sen kovettua. Sitten hän merkitsi pahvilla siivet ja korvatupsut, ja täytti tarvittavat alueet suklaa- ja vaniljajäätelöllä.
Hän olisi halunnut laittaa kuivatut ananaksensiivut silmiksi, kuten tässä kakussa, mutta ei löytänyt niitä mistään, joten hän käytti pikkuleipiä.
Hän ei löytänyt mantelilastuja joissa olisi vielä kuori tallella, joten hän laittoi rintahöyhenet tavallisista. (Niitä ei ole kuorimattomana. Jos haluat tuollaisia kuorellisia kuten mallikakuissa, leikkaa kuorimattomat mantelit halki.)
Hän laittoi suklaarouhetta siipiin, yrittäen saada niistä höyhenen näköisiä, mutta toteaa pettyneenä, että se näyttää enemmän sahanpurulta kuin höyheniltä. Olen samaa mieltä.Ei ole ihan helppoa saada aikaan sellaisia isoja, pehmeästi kaartuvia suklaalastuja kuten esimerkkipöllöjen siivissä, mutta tässä on kuvasarjaa englanniksi, ja tässä kuva, jossa taituri osaa vuolla veitsellä levystä tuollaisia lastuja. En osaa.
Pesänä on "moniviljahunajatikkuja" joita nähtävästi ulkomailta saa. Voit käyttää suolatikkuja, tai tehdä oksan näköisiä pikkuleipiä tai olla ilman.
Nokkana on saksanpähkinän puolikkaat painettuna jäätelöön.

Vegaanipöllökakkusia. On siis niin tosilutusia että! 
Kyllä tuosta aika hyvin näkee miten ne on tehty, 
mutta onko sillä nyt väliä onko pöllökakkusi IHAN TISMALLEEN samanlaisia? 
Kunhan nyt NÄYTTÄÄ hyvältä, vai mitä.
Rakastan tuota tornipöllöä... minä sanon niitä omenapöllöiksi, kun niiden naama on kuin omenasta leikattu... silminä omenansiemenet...
Se keltainen noissa silmissä on muuten kuivattua mangoa, sanoo P.J.Chmiel
Voit myös käyttää niitä pyöreitä englanninlakujakin silminä. 
Tai litsiä, joihin painat suklaapallon sisään kiven tilalle.

Tässä mallinäytettä pursotustaiturilta

Tämä on niin söpö ettei sitä voisi edes syödä!

Nämä ovat sitten kakunkoristeita - "tehdään joko muovisavesta tai ovat syötäviä".
"romminmakuisia karamelleja joissa reikä keskellä"? Okej... ei harmainta haisua mitä se olisi suomeksi.
Ja USAssa näemmä saa kuorellisia mantelilastuja. On tosi kivan näköisiä! Miksei täältä saa?

Siis - tulee niin äklöä ettei ole tosikaan... 
vähennä sokeria ja voi vähentää kuorrutuksenkin määrää. 
Kakku on kuitenkin aika kosteaa itsessäänkin. 
Ja sittenhän tulee vielä se kuorrutus, mikä pitää sen koossa.
(ja antaa lisää imelyyttä, jollei tahdo riittää... :-D)
mutta on kivan näköisiä.
Voisi ehkä sittenkin vain tehdä minikakkusen munakupissa, iskeä tuohon tikun päähän, 
ja koristella kuin kuppikakkusen.
Petit fours olisivat ehkä sopivan makeita.

Noista tuli muuten mieleeni Bakingdomin Hogwarts kakku -päivityksessä esiintyneet paperipöllöt.

 Sitten löytyi jotenkin tutun näköinen pöllö... espanjalaisesta kakkublogista.
Kuppikakkuihin tuli vaan nokka ylösalaisin... :-D


maanantai 29. elokuuta 2011

Löysinpä sieniäkin...

kasvaa huonosti, on ollut todella kuivaa, että sekin mitä löytää on aika ränttäistä. Löysin kuitenkin pari pikkuista kanttarellia, leppärouskuja ja karvalaukkuja sekä punikkitatteja muutaman.

Sitten innoissani kaivoin mukaani isoja, hienoja kultahaarakkaitakin. Tulen kotiin ja luen, että haarakkaita on useita lajeja, ja että jotkut keltahaarakkaat ovat myrkyllisiä. Eivät tosin pahasti myrkyllisiä, niistä saa vatsavaivoja. Mutta... kavalahaarakas on sellainen valju, beessi, ihonvärinen, ja nämä ovat keltaisia kuin kantarellit.Voiko siinä tosiaan olla niin vähän eroa?
No joo. Parempi vara kuin vahinko. Eikä vahinkokaan kuulemma ole suuri, koska haarakkaat eivät kuulemma ole hyviä ruokasieniä, vaan aika sitkeitä, eivätkä maistu paljon millekään. Heitetään pois.


Tuli viime yönä valvottua pitkään, eikä mieheni - se ainoa sienensyöjä perheessä - saanut sitten unta ollenkaan, joten hän nukahti aamulla kun lähdin koiran kanssa ulos. Nukkuu nyt, enkä voi ruveta laittamaan sienistä ruokaa, vaikka palan halusta kokeilla.


Punikkitatit eivät kuulemma ole paljon keräämisen arvoisia, mutta minusta tuntuu pahalta heittää ruokaa pois, jopa sitä ilmaista mitä metsästä löytää. Ryöppäsin jo karvalaukut, ja ajattelin paistaa sekasieniä voissa miehelleni ruoaksi. Luin juuri, että tatit kannattaa ensin paistaa kuivaksi, jotta välttää sen etanamisuuden. Joku fiksu kaveri selitti, että etanamaisuus johtuu väärästä valmistustavasta. Että ensin pitää paistaa sieniä kuumalla ja kuivalla pannulla, kunnes kaikki neste on kadonnut, ja sitten vasta lisätään voit ja sipulit yms. Ajattelin laittaa leppärouskut ja kanttarellit niinkuin hyvinä sieninä parantamaan yleisilmettä, ja paistaa kaikki sienet erikseen, koska tatit kuulemma paistetaan pitkään ja hartaasti ja kanttarellit vaan pyöräytetään pannussa, mutta... kun netistä tulee niin paljon sekalaista informaatiota, yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Pahinta on kun ei itse syö, joten ei pysty maistelemalla tekemään omia johtopäätöksiä.
(Niinpä, keittotaidon kultainen sääntö; maistele, meni rikki ja heti tuli ongelmia! :-D)

Vähän ajattelin niinkuin tätä Pähkinähiiren herkkusienikastiketta. Joku kun kerta sanoi että voi kermalla peitellä huonompien ruokasienten (kuten punikkien ja karvarouskujen) makua ;-)

No - loppujen lopuksi käristin ensin tatit hienoine siivuina, kun ne alkoi paahtua ja kuivua, lisäsin voin ja raaputin irti tatinriekaleet pannusta, ja lisäsin rouskut ja lopuksi kanttarellit ja sitten paistoin porsaankyljykset samalla pannulla. Sienisotku muhi siinä pannulla ja oli kuulemma todella hyvää. Saan poimia punikkitatteja vastaisuudessakin :-D

Muuten, ryöppäsin haaparouskutkin, koska mieheni mainitsi että viime vuonna niissä oli ollut kumma maku ja hän oli saanut vatsansa kipeäksi, eli oli niissä jotakin. Eihän se ryöppääminen tuossa paljon haittaa.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kaalipiirakkaa

Venäläinen kaalipiirakka, löydetty täältä

Aineet:

2 munaa
3 dl maitoa
100 g voita
20 g hiivaa
1 tl suolaa
n. 700 g jauhoja   

Täyte:
keskikokoinen kaali, voita, siirappia, valkopippuria, suolaa, meiramia

1. Vatkaa munat rikki.
2. Lisää haalea maito ja murennettu hiiva, sulatettu voi ja suola.
3. Alusta joukkoon niin paljon jauhoja, että taikina irtoaa kädestä.
4. Kohota taikina.
5. Silppua kaali ja hauduta se pienessä määrässä voita pehmeäksi.
6. Lorauta joukkoon n. rkl siirappia ja mausta kaali.
7. Anna täytteen jäähtyä.
8. Kauli taikina kahdeksi uunipannun kokoiseksi levyksi.
9. Nosta toinen leivinpaperilla päällystetylle uuninpannulle.
10. Levitä sille täyte ja nosta päälle toinen levy.
11. Painele reunat kiinni ja voitele piirakka munalla.
12. Paista 35-40 minuuttia 200 asteessa ja tarjoa kuumana.

Gruusialaista kaalipiirakkaa

Virolaista kapsapirukasta

fanniilon suomalainen kaalipiirakka - kokeile myös perunavoitaikinaa :-)


Herkkusuun lautaselta löytyy voitaikinasta ja ylijääneestä kaalilaatikosta taiteiltu kaalipiirakka... Nam!

Tehillan kaalipiirakka

Isoäidin resepteillä tulee kahtakin kaalipiirakkaa, vaikka se toinen tuntuu olevan aviomiehen isoäidin reseptillä tehty :-D

Puolalaiset kaalipiirakat
syödään vähän kuin ravioli

taikina:
350 g jauhoja
1 muna
1dl+ vettä

Sekoita sileäksi taikinaksi. Lisää vettä tarvittaessa rkl kerrallaan, että saat notkean, kaulittavan taikinan. Anna taikinan levätä jääkaapissa.

täyte:
800 g kaalia
200 g kuivattuja, keitettyjä sieniä
1 pieni sipuli tai puolet isommasta
suolaa
pippuria
öljyä


pinnalle
sipulia
kielbasa-makkaraa, jotain muuta mausteista makkaraa, pekonia tms.

Keitä kaali, ruskista sipuli, sekoita kaali, sipuli ja sienet. Mausta suolalla ja pippurilla. Täytteen tulee maistua paljon, koska taikina miedontaa makua. Anna jäähtyä.

Kauli taikina levyksi ja leikkaa lasilla pyöryläitä. Laita pyörylöille n. rkl täytettä, kastele pyörylän reuna ja paina yhteen puolikuuksi.
Keitä piirakat suolavedessä, valuta ja sitten paista voissa niin että piirakat saa vähän väriä.
Tarjoile paistetun sipulin ja pieneksi hakatun mausteisen makkaran (kielbasa) tai pekonin kera.

Mummikselta löytyy ihanat kaalipiirakat "iltateelle", vähän kuin lihikset. (Voit kokeilla tätä Terhin ohjetta taikinaksi.)

Wehmaan kartanon pienet kaalipiirakat

Voitaikina:

runsas 6 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
300 g voita

Täyte:

0,5 kg kaalia
0,5 kg jauhelihaa
lihalientä

On tärkeää, että kaikki voitaikinan ainekset ovat kylmiä, jopa jauhot.

Sekoita 1/4 voista jauhoihin.
Lisää vesi ja vaivaa seos taikinaksi.
Kaaviloi taikina vajaan sentin paksuiseksi neliöksi ja viipaloi loput voista levyn päälle.
Taita taikinan neljä kulmaa voin päälle niin, että voi peittyy.
Käännä ylösalaisin ja kaaviloi kevyesti, mutta varo, ettei voi pursu ulos.
Taita taikina kolmin kerroin ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan.
Laita kylmään noin kymmeneksi minuutiksi.
Toista kaavilointi ja taittelu vielä pari kertaa.
Paina ohueksi kaaviloidusta taikinasta muotilla pyörylöitä.
Lusikoi keskelle täytettä ja paina reunat kiinni haarukalla. Voitele piirakat munalla ja paista kullanruskeiksi 225-asteisessa uunissa.
Tarjoa pikkusyötävänä kirkkaan lihaliemen kanssa.

Piirakat voi täyttää myös jauheliha-sipuli-riisiseoksella (riisi keitetään lihaliemessä) tai erilaisilla kalatäytteillä, esim. lohi-tilli-riisillä (riisi keitetään kalaliemessä).

lauantai 27. elokuuta 2011

Nami-hiiren kakkukisa

Nami-hiiri järjestää kolmannen kakkukisan. Olisi kiva osallistua. :-)


Viikon ruokalista:

Salisburyn pihvi

Kuulemma oli usassa joku "tohtori Salisbury" joka oli vähä-hiilihydraattisen dieetin suosija jo 1800-luvulla. Salisburyn pihvi on eräänlainen "valepihvi", naudanjauhelihasta muotoiltu pihvi... Luultavasti ajateltiin että jauheliha on helpommin sulavaa kuin kokoliha tms. Se syödään tavallisesti ruskean kastikkeen ja perunamuussin kanssa, kuten kokolihapihvikin. Vähähiilihydraattisessa dieetissä jätetään tietenkin kastike ja perunamuussi pois, ja korvataan ne salaatilla ja kasviksilla. Tietenkin voi pannun huuhdella lihaliemellä ja tämän liemen suurustaa voilla tai kermalla, jos haluaa.

Sekoita kilo naudanlihaa, 1 muna, 1 tl suolaa, 1 tl timjamia, 1/2 tl salviaa, 1/4 tl meiramia, 1/4 tl mustapippuria ja haluttaessa valkosipulin murskattu kynsi taikinaksi. Voit myös sekoittaa taikinaan pari desiä hienonnettua pinaattia tai nokkosta. Muotoile seoksesta 7-8 sellaista teeluupihvin tai kotletin muotoista pihviä ja paista kuumalla pannulla. Paista pari minuuttia kummaltakin puolelta, että saat hienon paistopinnan, nosta sitten pihvit vadille ja laita vati lämpimään uuniin, jotta ne kypsyvät sisältä sopivasti, sillä aikaa kun teet kastikkeen.

Sulata pannulla - huuhtomatta sitä - nokare voita ja paista 1 sipuli hienonnettuna, 1/2 punaista paprikaa siivuina ja paljon sieniä, kunnes sipuli on ruskistunut. Lisää lihaliemi ja raavi kaikki namipalat irti pannusta. Anna kiehua, lisää desi kermaa, sekoita, anna saeta ja mausta pippurilla ja suolalla, jos tarvitsee.

Nauti vihreän salaatin ja esim. keitettyjen juuresten kera.

Suomessa olisi tietenkin ihan hyvä tehdä Lindströmin pihviä, nyt kun punajuuret ovat niin ihania :-)
Voisi tehdä borssiakin :-)

Tanskalainen silavamunakas

8-10 siivua hyvää silavaa (tai pekonia)
8 munaa
8 rkl maitoa
voita
pippuria
purjosipulia

Paista pekoni rapeaksi.
Sekoita munat ja maito ja kaada kuumaan pannuun. Anna munamaidon hyytyä. Kun munamaito on melkein hyytynyt, paina pekonit munamaitoon, mausta pippurilla ja silppua runsaasti sipulia päälle.
Nautitaan etikkapunajuuren ja ruis-voileivän kera.

Meillä tähän laitetaan vähän enemmän maitoa (2 dl), lusikallinen jauhoja ja joukkoon leikataan keitettyjä perunoita jos löytyy. Jos haluaa, voi perunat paistaa ennen kuin munamaito kaadetaan pannulle. Meillä se myös syödään puolukkasurvoksen kera. (Ja me sanotaan sitä puolukkahilloksi, vaikkei sitä ole keitetty.)

On muuten jänskän puolukkasinapin ohje tässä

Hunajasinappikotletit

6-8 siankyljystä - luulla tai ilman
2 rkl sinappia
4 rkl hunajaa
mustapippuria

sekoita hunaja, sinappi ja pippuri ja voitele kyljykset tällä. Paista grillipannulla, tai grillaa kyljykset uunissa. Tulee muuten yllättävän hyvää. :-)

Pari asiaa, jotka tulee tietää, kun grillaa uunissa.

1) uunissa on lämpövastus, joka kääntää lämmön pois, kun uuni on lämmennyt tarpeeksi. Kun paistaa uunissa esim. kakkua tai pataa, tämä on hyvä asia. Tämä on huono asia, kun grillaa, koska grillatessa lämmön pitää olla päällä kaiken aikaa. Jätä uunin ovi raolleen, kun grillaat, että lämpö karkaa, joten vastus pysyy päällä koko ajan.

2) Käytä grillipeltiä. Ennen vanhaan grillipelti oli syvä, pieni pelti, johon kuului ritilä tai grillausalusta. Se kerää kaiken liemen ja rasvan mitä grillattavasta tuotteesta valuu, ja myös kerää lämpöä, joten grillattavasi valmistuvat myös alhaaltapäin. Sinun ei tarvitse esilämmittää uunia, mutta olisi hyvä jos esilämmittäisit grillipellin.

3) pidä silmällä ruokaa jota grillaat. Grillatessa ruoka valmistuu yllättävän nopeasti. Muista, ettet ole ulkona, joten sinun pitää huomioida savu - vähennä rasvaa ja varo polttamasta ruokaa.

Grillipannun käyttö ei muuten ole grillausta, vaan paistamista.


Hunajasinappimarinadi kanalle

2 rkl voita
2 rkl hunajaa
1 rkl sinappia
vähän suolaa
vähän currya

Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset. Voitele kananpalat (koipi erityisen hyvää, mutta rintapalakin kelpaa, tai paloittele kokonainen kana) ja paista uunissa, 175 asteessa 75 minuuttia, välillä valellen kananpaloja vuoan pohjalle valuneilla nesteillä.

Syö riisin ja vihersalaatin kera.

Pikachutney purkkipersikoista.

Leikkaa valutetu persikat kuutioiksi ja paista ne sipulin ja valkosipulin kanssa. Mausta chilipippurilla, inkiväärillä ja valkosipulilla. Voit halutessasi sekoittaa joukkoon myös tujauksen omenaviinietikkaa ja kourallisen rusinoita.

Uuniranskalaiset jotka ovat yhtä hyviä kuin friteeratut


3 isoa, kiinteää perunaa
5 rkl öljyä
1 tl suolaa
mustapippuria

Esilämmitä uuni 250 asteeseen.
Kuori perunat ja leikkaa ranskalaisiksi. Laita kulhoon ja kaada kuumaa vettä päälle. Anna seistä 10-30 minuuttia.
Laita 4 rkl öljyä uunipellille ja kääntele peltiä niin että se on kauttaaltaan voideltu. Ripottele suola ja pippuri tasaisesti pellille.
Valuta perunat ja kuivaa ne huolellisesti pyyhkeellä. Kuivaa kulho ja laita siihen 1 rkl öljyä, ja pyörittele perunat öljyssä.
Asettele perunat pellille tasaiseksi kerrokseksi. Peitä huolellisesti foliolla ja paista 5 minuuttia. Poista folio ja paista 15-20 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä ja ruskeita alapuolelta. Käännä perunat ja paista 5-15 minuuttia, kunnes perunat ovat kauttaaltaan kypsiä ja kullanruskeita. Käännä peltiä paistamisen puolessavälissä jotta perunat paistuvat tasaisesti.
Valuta talouspaperilla varmuuden vuoksi, maista ja mausta tarpeen mukaan, ja nauti.

fish and chips


tee ranskalaiset edellä olevan ohjeen mukaan

paneroitu turska

4 turskafileetä
250 g jauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa ja pippuria
pullollinen kylmää olutta

Laita öljy kuumenemaan.
Sihtaa jauhot, leivinjauhe ja hyppysellinen suolaa kulhoon, ja vatkaa olut joukkoon. Taikinan pitäisi olla kuin paksua kermaa.
Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, upota kalafileet taikinaan, ja uppopaista, kaksi kerrallaan. Paista 8-10 minuuttia, kunnes taikina on kullanruskeaa ja rapeaa. Anna valua talouspaperilla. Siirrä uunivuokaan (tai nosta uuniperunoiden päälle) ja laita uuniin jotta kalasi pysyy lämpimänä kunnes kaikki kala on friteerattu.

Jos haluat nauttia kunnon englantilaisen fish&chips aterian, sinulla pitäisi olla hernesosetta lisäksi.

nokare voita
pieni kulhollinen pakasteherneitä
kourallinen tuoretta minttua
sitruunaa
suolaa ja pippuria

Laita voi, herneet ja silputtu minttu pannulle ja anna muhia kannen alla 10 minuuttia. Purista joukkoon sitruunamehua, mausta suolalla ja pippurilla, ja muussaa kuin perunamuussi. Voit laittaa herneet soseeksi koneella tai sauvavatkaimella, sosemyllyllä tai perunanuijalla, mikä nyt toimii. Tuloksena pitäisi olla tasaista sosetta, johon dippaat kalaasi.

Voit tarjota kalasi kanssa myös remoulade-kastiketta

Voit tehdä pikaremouladen sekoittamalla kurkkusalaattia majoneesiin. Meillä käytetään kevennettyä majoneessia, siihen sekoitetaan n. puolet turkkilaista jogurttia.

Ruotsalainen kurkkusalaatti - Bostoninkurkku

1 kg avomaankurkkuja
2 sipulia
3 punaista paprikaa, tai yksi joka väriä
1 mm natriumbensoaattia

etikkaliemi:
2 1/2 dl 12% väkiviinaetikkaa
2 tl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä

Sekoita etikkaliemen aineet ja keitä kunnes sokeri on sulanut.
Hakkaa kurkut, sipuli ja paprikat hienoiksi kuutioiksi ja sekoita etikkaliemeen. Anna muhia miedolla lämmöllä 20 minuuttia. Sekoita silloin tälloin. Sekoita natriumbensoaatti pieneen osaan kurkkuseosta ja sekoita loppuun kurkkuseokseen. Purkita.

Ruotsissa bostonkurkkua tarjoillaan makkaran, hampurilaisen, grillilihank, paistin yms. kanssa.

Tanskalainen remoulade

n. 350 g majoneesia
1-2 rkl hienonnettua kaprista
1-2 rkl hienonnettua suolakurkkua
raastettua sipulia
sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
1 rkl sinappia
haluttaessa 3 rkl kirveliä, persiljaa tai/ja rakuunaa
2-3 rkl kermavaahtoa

Sekoita majoneesi, kapris ja suolakurkku, mausta sipulilla, etikalla ja sinapilla. Lopulta sekoitetaan joukkoon kermavaahto.
Jos haluat käyttää remouladen kalan kastikkeena, sekoita joukkoon lisää kermavaahtoa.


Juustomakaronilaatikko - the famous american mac-n-cheese


1/2 kiloa makaroneja
100 g voita
60 g kermajuustoa
60 g kovaa, voimakkaan makuista juustoa
60 g puolikovaa, pehmeänmakuista juustoa
60 g edamia
Valitse neljä erilaista juustoa joiden mausta pidät
240 g sulatejuustoa
5 dl ruokakermaa
2 munaa
suolaa ja pippuria

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Voitele syvä, iso uunivuoka (3 litran)
Keitä makaronit, valuta ja kaada takaisin kattilaan. Sulata voi makaroneihin. Raasta juustot ja sekoita keseknään. Sekoita 4 dl juustoraastetta makaroneihin, sulatejuusto kuutioina ja munat sekä kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada vuokaan ja tasoita. Peitä lopulla juustoraasteella ja vuole muutama voilastu pinnalle.
Paista, kunnes juusto alkaa ruskettua ja makaronilaatikko kuplii reunoilta, n. 1/2 tuntia. Tarjoile kuumana.

Makkarastroganoff

"Tavallinen" stroganoff

amerikkalainen "peruna-stroganoff"

1/2 kiloa naudanjauhelihaa
1 sipuli
1 rkl jauhoja
6 suurta perunaa
litra "hapankermaa" - creme fraiche, smetana, kermaviili tms.
1/2 kiloa sieniä
voita
sitruunamehua
timjamia
laakerinlehti
suolaa
pippuria

Kuori perunat ja leikkaa kuutioiksi. Keitä pehmeiksi ja valuta. Ota keitinvesi talteen.
Hienonna sipuli ja paista voissa, lisää sienet, timjami ja laakerinlehti. Kaada kattilaan.
Paista jauheliha. Kaada kattilaan.
Lisää perunat ja kahvikupillinen keitinvettä. Sekoita. Sekoita joukkoon hapankerma ja lämmitä.

Tuli vähän merimiespihvi mieleen...

Paistettu riisi possun kanssa

2 munaa
suolaa ja pippuria
kulhollinen kiinankaalia silputtuna
kulhollinen paistettua possua, kuutioina
4 kulhollista kylmää, keitettyä riisiä
1 rkl kiinalaista soijaa
1 rkl osterikastiketta
2 kevätsipulia hienonnettuna
öljyä

Tee munista omeletti, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa omeletti siivuiksi.
Lämmitä öljyä pannulla. Paista kiinankaali, lisää possu. Paista nopeasti, suolaa, ja siirrä pannulta.
Lisää öljyä ja paista riisi. Varmista että riisi on irtonaista ja jokainen riisinjyvä paistettu. Lisää possu ja kaali, mausta soijalla ja osterikastikkeella ja sekoita sipuli joukkoon.
Laita munakasviipaleet riisin päälle ja tarjoile.


Possupannu

4 porsaankyljystä - luulla tai ilman
pippuria
1 rkl öljyä
4 keskikokoista perunaa, kuorittuna ja siivutettuna
1 sipuli, renkaina
1 tl oreganoa
2 1/2 dl liha- tai kanalientä
punainen paprika, kuutioituna

Mausta kyljykset pippurilla ja ruskista ne pannulla.
Paista perunoita ja sipulia 6-8 minuuttia, kunnes sipuli on kuultunut ja peruna alkaa valmistua. Mausta oreganolla. Kaada joukkoon lihaliemi ja paprika, kiehauta.
Nosta possunkyljykset pannuun, peitä kannella ja anna hautua vielä 10-15 minuuttia, kunnes perunat on kypsiä. Ravistele pannua kevyesti välillä.

perjantai 26. elokuuta 2011

Lisää makkaraa

Pidän kovasti tanskalaisesta Camilla Plumista. Vaikuttaa olevan ihanan no-nonsense-ihminen ja tekee sellaisia juttuja joita minä haluaisin osata.
 
Chorizo

2,25 kg possunlapaa hienoksi hakattuna tai sianjauhelihaa
150 g silavaa
1,2 kg possunpaistia, osin hakattu karkeasti, osin hienosti
1 kg silavaa käsin pieneksi pilkottuna
35 g kuivattua mietoa chiliä
25 g kuivattua keskivahvaa chiliä
3 rkl vahvaa savupaprikajauhetta
8 rkl paprikajauhetta
1 rkl fenkolinsiemeniä
kok. mustapippuria
kok. maustepippuria
100 g karkeaa suolaa
100 g ruokosokeria
3 valkosipulia
4 rkl santelipuujauhetta
2 dl punaviiniä
suolia makkarankuoriksi
(2 rkl maitohappobakteereita ja 100 g ruokosokeria) 


Sekoita kaikki mausteet. Jauha lapaliha ja mausteet jauhelihaksi. Murskaa pippurit ja muut ennen kuin sekoitat ne lihaan. Valkosipulin voi antaa mennä lihamyllyssä sellaisenaan. Sekoita silava- ja lihakuutioihin. 
Paista koelihapulla ja maista, jotta tiedät tarvitaanko jotain maustetta lisää.
Jos aiot kuivata makkaran, lisää maitohappobakteerit ja sokeri taikinaan. Muuten makkara säilyy hyvin pakastimessa.
Pursota taikina suoleen. Tee päähän solmu ja kieputa suolta sopiviksi makkaroiksi. 


Salsicce

3 kg pancetta tai muuta kuivattua sianlihaa
3 sipulia
suuri nippu timjamia
1 1/2 valkosipulia (siis valkosipulia, ei kynttä)
2 msk kokonaisia mustapippureita
6 laakerinlehteä
7,2 kg rasvaista sianlihaa pilkottuna
2 vahvaa chiliä
suuri nippu rosmariinia
100 g suolaa
4 dl punaviiniä

Jauha kaikki lihamyllyssä karkeasti. Sekoita taikina käsin. Paista koepulla ja justeeraa mausteet. Pakkaa makkarataikina suoleen ja tee pieniä makkaroita.
Tämä italialainen makkara sopii keitettäväksi ja paistettavaksi ja sopii hyvin papujen ja perunan kera.
Säilytä pakastimessa.



Merquez

1/2 kiloa rasvaista lampaanlapaa, karkeasti jauhettuna
2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
1 1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl korianterinsiemeniä
2 tl kuminansiemeniä
2 tl chilipippuria
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl suolaa

Murskaa mausteet morttelissa ja sekoita kaikki aineet suuressa kulhossa. Vaivaa hyvin.
Paista koepulla ja justeeraa mausteet.
Pakkaa makkaraliha suoleen ja kieputtele makkaroiksi. Säilyy pakastimessa puoli vuotta.


Tietenkin makkaralihan voi käyttää ilman kuortakin, yhtä hyvältähän se maistuu sellaisenakin. 


a la Dahlian makkarantekoa.
Kyllä äiti tietää miten tehdään makkaraa - ja reseptejä on lähes 40, mukana mm. maksamakkara, verimakkara ja kalamakkara. 
Herkkusuun lautaseltakin löytyy kotona tehtyä makkaraa
ja ruokapuutarhan makkaroista löytyy ryyniä ja sieniä 
Ja keskiajallakin tehtiin makkaraa, vaikkei näistä ohjeista mikään olekaan keskiaikainen


Tässä kunnon keskiaikainen makkararesepti:

Hanki vähän lampaanlapalihaa ja hakkaa se hienoksi massaksi. Vaivaa siihen taikinassa vähän öljyä, vähän murri naqî' (arabialaista fermentoitua ohratahnaa, vähän kuin soijaa), pippuria, korianteria, laventelia ja kanelia. Lisää melkein yhtä paljon rasvaa, jota ei hakata hienoksi, koska se sulaisi paistettaessa, vaan leikataan pieniksi kuutioiksi.
Pakkaa liha pestyyn suoleen, sido makkaroiksi ja paista öljyssä. Kun makkarat on paistettu, tee kastike viinietikasta ja öljystä ja syö lämpimänä. Jotkut tekevät kastikkeen korianterimehusta, mintusta ja hienonnetusta sipulista. Jotkut paistavat sen padassa öljyssä ja etikassa, toiset tekevät siitä râhibia sipulin ja runsaan öljyn kanssa. Se on hyvää kuinka tahansa valmistat sen.

murri naqî' -korvike

3 rkl hunajaa
1 dl leivänmuruja (käytä ohraleipää kaikin mokomin)
1 rkl jauhoja (samoin, ohrajauhoja, kaikin mokomin)
2/3 tl anista
2/3 tl fenkolia
2/3 tl mustakuminaa (nigella)
1/4 tl sahramia
173 tl selleriä
1 rkl carobjauhetta
1 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä
kvitteni (voit käyttää päärynää, jos et saa kvitteniä)
1 dl suolaa
1/2 l vettä
2 rkl sitruunamehua

Paahda leivänmurut tummaksi, lähes palaneeksi.
Paahda hunaja.
Paahda maustesiemenet ja rouhenna ne.
Kuori kvitteni ja poista siemenkota ja leikkaa se paloiksi.
Laita kaikki ainekset (paitsi sitruunamehu) kattilaan ja keitä kaksi tuntia. Valuta siivilässä, ja kerää neste talteen, koska neste on murria, ei se siivilään jäänyt moska.

Ja tässä keskiaikainen saksalainen resepti:

Jos haluat tehdä hyvää bratwurstia (prattwirst)

Ot 4 naulaa sianlihaa ja 4 naulaa naudanlihaa ja silppua se hienoski, ota sitten 2 naulaa silavaa ja silppua toisiinsa ja noin 3 kolpakkoa vettä siihen, sekä suolaa ja pippuria maun mukaan, tai jos haluat yrttejä siihen ota vähän salviaa ja vähän meiramia, niin saat hyvää bratwurstia.


HuruUkot tekevät myös makkaraa - paljon kuvia :-D Oikeassa reunassa lisää ohjeita. Älä tee lintumakkaraa rintafileistä. Rintafileissä ei ole tarpeeksi rasvaa, joten makkarasta tulee aika tylsää. Käytä koipipaloja, poista nahka mutta älä rasvaa.


Tsukune kanasta

Tsukune tarkoittaa japaniksi jauhetusta lihasta muotoiltua... syötävää. Lihapullat, pihvit ja makkarat ovat kaikki "tsukune".
Japanilaiset "makkarat" ovat kuorettomia lihapötkylöitä, ja ne yleensä paistetaan tai grillataan.

1/2 kiloa jauhettua kanaa, mieluiten koipea
1 rkl mirin (vähän kuin riisisiideriä... makeampaa ja alkoholittomampaa kuin sake)
2 tl sokeria
1 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 tl japanilaista soijakastiketta
1/2 tl suolaa
3 rkl hienonnettuja kevätsipuleita

Laita kaikki ainekset kulhoon ja vaivaa käsin kunnes taikina on hyvin sekoittunut.
Paista koepulla ja tarkista mausteet.
Pyörittele makkarataikinasta pötkyläitä.

torstai 25. elokuuta 2011

Keittotaidon kultaiset säännöt

Kultaiset ja kultaiset... pah!

Mutta -

1) investoi hyvään veitseen. Hanki veitsi joka istuu käteesi hyvin ja jossa on hyvä terä. Hyvä veitsi on keittiön tärkein väline. Ja sitten tulee pallovispilä. Kaikki muu voi olla sekundaa, jopa kattilat, vuoat, kulhot ja uuni.

2) puhtaus on puoliruokaa. Pidä keittiö puhtaana, välineet puhtaana, kädet puhtaana, pidä hiukset kiinni, mielellään suojattuna, ja käytä esiliinaa, pannulappuja, keittiöpyyhkeitä, leivinliinoja... Puhdista pöydän pinta tasaisin väliajoin, huuhtele leikkuulauta aina käytön jälkeen yms. Katso, että vaatteesi kelpaavat keittiössä puuhaamiseen. Pidä hihat ylös rullattuina tai lyhyinä, pukeudu puuvillaan tai pellavaan (palovaaran ja pesun vuoksi), ja käytä mukavia vaatteita. Pidä suurta kulhoa pöydällä roskia varten. Niitä aina tulee kun laittaa ruokaa tai leipoo, ja ne on helpompi siirtää kulhoon ja siitä roskiin, kuin yrittää saada ne roskiin.

3) Täytyy olla todella hyvä kokki että saa huonoista aineista mitään syömäkelpoista, mutta hyvistä aineista saa huonompikin kokki hyvää ruokaa aikaiseksi.
Kannattaisi katsoa, ettei mausteet pääse vanhoiksi. Älä säilytä  vanhaa maustepurkkia, koska käytit siitä vain hyppysellisen kaksi vuotta sitten. Mausteet sisältävät sen verran öljyjä, että ne pahenee ja mauste voi muuttaa makuaan hyvinkin paljon, ja huonompaan suuntaan... Mausteet kannattaa myös hankkia kokonaisina ja sitten murskata ne itse käyttöä varten morttelissa, mutta minun mielestäni tällä ei ole niin suurta väliä. Vähän snobbailua ;-)
Seuraa vuodenaikoja.
Suosi suomalaista.

4) ole huolellinen. Älä tee useaa asiaa yhtä aikaa, paitsi ehkä useita ruokalajeja. Älä käy ripustamassa pyykkiä tai katsomassa teeveetä tai ulkoiluttamassa koiraa tai muuta sellaista kun valmistat ruokaa. Jonkin padan voi ehkä jättää vahtimatta vartiksi tai pariksi, mutta perunoitakin keittäessä pitää pitää veden määrää silmällä, koska se yllättäen kiehuu kuiviin. Keskity siihen mitä teet.
Jos sinulla on ADHD, käytä munakelloa muistuttaaksesi sinua siitä, että oikeastaan olet kokkaamassa.

5) Maistele koko ajan. Maista suolaa varmistaaksesi että se on suolaa eikä sokeria. Haistele mausteita ennen kuin hujautat ne ruokaan. Veljeni säilytti kanelia vanhassa pippuripurkissa, ja luulin sen olevan pippuria, enkä ollenkaan ymmärtänyt, miksi jauhelihakastikkeeni ei vain maistu eikä haise tarpeeksi pippuriselta... ja jostain tuli kanelinhajua koko ajan... :-D Siitä muuten opin, että kaneli sopii yllättävän hyvin jauhelihan mausteeksi, ja sitten myöhemmin näin kreikkalaisen filmin "Keittiöpolitiikkaa", jossa isoäiti käski maustekaupan asiakasta laittamaan jauheliharuokaan vähän kanelia jotta saa ihmiset pitämään itsestään :-D
Luota itseesi. Jos ruoka sinusta on hyvää, se on tarpeeksi hyvää. Jos ruoasta puuttuu jotain, lisää siihen sitä mitä sinusta puuttuu. Opettele tuntemaan eri mausteita. Tee vaikka viikon ajan ruokaa jonka maustat kirvelillä, ja sitten toinen viikko kuminalla ja niin edelleen. Mitä enemmän maistelet ja kokeilet ja opettelet tunnistamaan, sitä parempi kokki olet. Minä en pienenä paljon mausteista perustanut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan mausteita. Vielä kaksikymppisenä täytetyt letut oli täytetty paistetulla jauhelihalla joka oli maustettu suolalla ja maustepippurilla, eikä muulla. Nyt ne ei oikein maistu miltään... pitäisi saada vähän chiliä, ja ehkäpä kanelia, ja yrttejä, ja kasviksia, ja kastikekin olisi kiva, ja sitten jos gratinoi ne uunissa juustotäkin alla, ja laittaa juuston joukkoon vaikkapa vähän oreganoa ja... :-D Rakastan intialaista, kiinalaista ja karibialaista ruokaa, ja siinä käytetään todella paljon makuja.

6) jos laitat ruokaa reseptistä, lue se ensin, ja hyvissä ajoin ensin. Jotkut reseptit sisältävät sellaista tietoa kuin "kaikki aineet huoneenlämpöisiä" - ja kestää jonkin aikaa että saa jääkaappikylmät aineet huoneenlämpöisiksi - tai "valmistele tämä edellisenä päivänä". Lue resepti etukäteen ja varmista että ymmärrät sen ja että sinulla on kaikki tarvittavat ainekset ja työvälineet. Jotkut reseptit eivät mainitse sellaisia pikkuseikkoja kuin että tarvitset munan jotta voit voidella pullasi ennen paistamista tai että tarvitset tomusokeria jotta voit tomuttaa leivonnaisesi ennen tarjoilua. Meneehän se ilmankin, mutta jos haluat tehdä tietyllä tavalla, harmittaa, jos ei tajunnut ajoissa että tarvitaan tiettyjä asioita...

7) Valmistele "näyttämö" ennen kuin alat valmistaa ruokaa. Mittaa mausteet, kuori ja paloittele juurekset, silppua sipuli, mittaa jauhot, voi, ja kaikki muukin mitä tarvitset. Siinä ne on sitten valmiina kun tarvitset.

8) It's cooking, not rocket science.
Kukaan ei kuole jos sinulle sattuu pikku kommelluksia. (Paitsi, tietenkin, jos satut erehtymään sienistä tms.)
Ainekset ovat suhteellisen halpoja, joten jos poltat jotain, voit heittää sen menemään ja tehdäm uudelleen.
Pidä hauskaa. Vaikka tunteesi eivät mene ruokaan ihan yhtä voimakkaasti kuin Tita (Sänkyyn ja ruokapöytään), mutta kyllä siinä jotain tapahtuu... Onnistun paremmin, kun leipoessani olen iloinen ja kuvittelen valmistavani mitä nyt teenkin rakastajalleni. Mutta - minä olenkin noita. Ehkä se johtuu siitä :-D
Älä seuraa sääntöjä ja reseptejä orjallisesti. Siis - nämäkin säännöt voi heittää menemään - paitsi tietenkin tätä viimeistä :-D
Leivonta on kemiaa, eikä edes erityisen tarkkaa sellaista. Vertaapa vain ihan huviksesi viittä erilaista tiikerikakun ohjetta. Yksi käskee paistamaan kakun 200 asteessa, toinen 180:ssä. Yksi käskee käyttämään 200 g voita, toinen 150g ja kolmas 240 g. Yhdessä käsketään laittamaan kaakaon kera ruokalusikallinen maitoa taikinaan, toinen ei moista ajattelekaan. Ja joka kerta kun leivot, otat summanmutikassa osan taikinasta -  1/3 taikinasta tai puolet tai 2/5 tai jotain - ja sekoitat siihen saman määrän kaakaota joka kerta... ja siitä huolimatta "onnistut" aina tiikerikakun kanssa. Sama se mitä reseptiä käytät, aina onnistuu - ja ne ovat kaikki erilaisia! Joten, älä välitä siitä onko uunisi nyt kalibroitu kunnolla ja minkä lämpöinen se sitten "oikeasti" onkaan. Sillä ei ole mitään väliä, näyttääkö vaakasi ihan grammalleen oikein vai onko jauhot nyt sitten kosteampia ja painavampia vai kuivempia ja kevyempiä juuri tänä päivänä - tai kuinka vanhoja jauhosi ovat! Sitäkin ne leivontadiktaattorit jankuttaa, nimittäin. Ja leivonnassa on tuhansia "oikoteitä". On olemassa "valevoitaikinaa", josta tulee melkein yhtä lehtevät leivonnaiset kuin siinä oikeaoppisesti laminoidustakin. Jos paistat kakkua liian vähän aikaa, ei tuloksena ole erehdys vaan uskomattoman hieno uusi "keksintö". Todella mutaista mutakakkua, sulaa suklaakakkua, tahmakakkua... Kaikkihan ovat ainakin lapsena innolla nuoleskelleet taikinaa nuolimesta. Ei se pahaa ole vaikkei olekaan kypsää.
Tein kohokasta kerran. Otin sen uunista kun aika tuli täyteen, pistin siihen lusikan, eikä se ollutkaan valmista. Joten työnsin sen takaisin uuniin ja viiden minuutin päästä se oli kohonnut uudelleen kauniisti ja yhtä korkealle, ja tällä kertaa se oli valmista. Ja muistatko, kun sanottiin, ettei saa ovia paiskoa, tuskin uskalsi puhua ääneen kun oli kakku uunissa, ettei se vain laske! Minä muistan :-D En enää hipsuttele keittiössä.


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Ruokalistat





Minä pidän ruokalistojen tekemisestä. Sekä niistä kahdeksan lajin juhla-aterioiden suunnittelemisesta että viikon ruokalistan tekemisestä.

Viikon ruokalista on helppo.
1) katso mitä perhe syö. Mistä kukin perheenjäsen pitää eniten ja mistä vähiten. Sitä, mistä ei pidetä yhtään, tai pidetään hyvin vähän, ei tehdä. Sitä mistä pidetään paljon tehdään usein. Juhlapäivinä pidetään perinteitä yllä. Kukin saa valita syntymäpäivänään mitä syödään. Ja niin edelleen ja niin edelleen...
2) Lisää kasviksia. Laita ainakin yksi vegetaarinen ateria viikolle, mieluiten kaksi tai jopa kolmekin. Suosi yhden padan aterioita, soppia, patoja ja laatikoita. Vältä "pikaruokaa" vaikka siitä pidettäisiinkin. Ei pizzaa, hampurilaisia, kebabbia yms. vaan kunnon kotiruokaa. Jos Julie jaksoi valmistaa työpäivän jälkeen aterian keittokirjasta, niin jaksat sinäkin.
Jaa vastuu, jos sinulla on perhettä. Ruoanvalmistuskin on kivaa yhdessäoloa, jota ei ole koskaan liikaa missään perheessä, ja jokainen oppii laittamaan ruokaa vaikkei osaisikaan. Jossei tykkää perunoiden kuorimisesta, opettelee tekemään jotain muuta, ettei tarvitse kuoria perunoita. Esimerkiksi tekemään kastikkeen.
Hanki itsellesi ruokakerho, sellainen jossa joukko ihmisiä tapaa kerran kuussa tekemään joukolla suurkokkauksen ja täyttämään jokaisen osallistujan pakastimen "pika-aterioilla", ja sitten illalla juhlitaan ja puhutaan.


Maitopurkit on ihan mahtavia pakastusrasioita. Avaa purkki toisesta päästä, älä litistä sitä, mutta huuhtele hyvin - vaikka pese. Voit pakata ruoan suoraan purkkiin, koska se on vedenpitävä ja ruoansäilytystä varten tehty, joten siitä ei irtoa ruokaan kummia juttuja, tai laitat pakastuspussin maitopurkkiin ja täytät sen. Sitten suljet purkin pakastusteipillä (tai pussin suosimallasi tavalla) ja sitten vain pakastimeen, jossa se jäätyy seisten,  ja tekee ruoasta hyvän neliskulmaisen palikan, joita mahtuu pakkaseen vaikka kuinka. Maitopurkkeihin voi pakastaa ihan mitä vaan. Me pakastetaan niissä hillot, sopat ja makaronilaatikkokin, vaikka me laitetaan purkkiin ensin pussi ja sitten jäädytetään se, ja sitten otetaan pussi pois purkista ja merkitään ja palautetaan pakastimeen ilman maitopurkkia.


3) Kirjoita kunkin viikonpäivän kohdalle päivän "teema"

maanantai - kasviksia
tiistai - kalaa
keskiviikko - kanaa
torstai - hernekeittoa ja lättyjä
perjantai - viikon tähteet
lauantai - herkutellaan
sunnuntai - sunnuntaipäivällinen
Sen voi nyt tehdä ihan niinkuin haluaa. Meillä esimerkiksi ei syödä kalaa ollenkaan. Meillä syödään paljon kanaa ja jauhelihaa. Torstaina ei syödä hernekeittoa. Meillä lauantai on "sunnuntai", koska Henric on juutalainen. "Sunnuntaipäivällinen" syödään perjantai-iltana ja lauantaina syödään perjantain tähteet. Mutta - ei tätä kannata ruveta miettimään - anna jokaiselle viikonpäivälle teema ja pidä se. Useimmat ihmiset todellakin syövät samaa päivästä toiseen, ja vaikka olisikin kokeilunhaluinen, sitä aina välillä haluaa jotain vanhaa ja tuttua ja helppoa - lohdutusruokaa, "aina on tehty kaalikääryleitä", "sitä salaattia, tiedäthän, jota sai silloin vuonna 96 sieltä ja se oli niin hyvää"...

4) seuraa vuodenaikoja. Useimmat ihmiset haluavat syödä kesällä salaatteja, tuoreita kasviksia, grillattua, picknick-ruokaa, uusia perunoita ja sellaista. Kun tulee syksy ja talvi, haluaa sitten syödä jotain lämmintä ja lämmittävää, kuten juuresmuussia, keittoja ja muuta sellaista. Kun syö vuodenaikojen mukaan, ruoka ei ole vain paremmanlaatuista (siis ajattele nyt - kotimainen auringonkypsyttämä tomaatti vai se huhtikuinen espanjalainen ansaritomaatti, joka ei ole oikeastaan edes punainen? Minä en edes syö tomaatteja talvella, paitsi purkista) ja halvempaakin, mutta se jotenkin tuntuu paremmalta ja luonnollisemmalta... ikäänkuin luoja tietäisi mitä ihminen tarvitsee kuhunkin aikaan, ja toimittaa sen... Kesällä syödään sateenkaaren värejä ja vihreää, talvella lämpimiä sävyjä ja ruskeaa.

5) säilytä vanhat ruokalistat. Jos olet kerran kirjoittanut ruokalistat koko vuodelle, voit kierrättää listaa lopun ikääsi ja syödä niiden samojen listojen mukaan. Voit vaihdella ruokalajeja listasta toiseen, jos huvittaa. Voisit esimerkiksi kirjoittaa elokuuhun sopivia ruokalajeja korteille ja sitten vain nostaa sokkona 5 korttia pussista ja siinä on sinulle elokuun ruokalista.

Siis - ei ollenkaan vaikeaa :-D

Kahdeksan ruokalajin ateriat ovatkin sitten jo toinen asia ;-)
Perusta siinäkin on tosin sama. Seuraa vuodenaikoja.
Yleensä kannattaa rakentaa ruokalista jonkin teeman varaan. Esimerkiksi "Italialainen ilta" tai "punainen päivällinen" tms. Ei tosin kannata olla kuin markiisitar Monferrato ja tarjota "kanapäivällistä" - siis jokainen ruokalaji oli kanaa. Olisihan sekin mielenkiintoinen idea, mutta... aika pitkästyttävää, eikö totta?
Yritä katsoa, että jokainen ruokalaji puhuttelee kaikkia viittä aistia, ja samalla, ettei kaksi lajia puhuttele samoja aisteja samalla tavoin - siis ei kahta rapeaa lajia samalla päivällisellä, tai kahta jasmiinintuoksuista. Katso että vaihtelet aineksia - on olemassa yllinkyllin ruokaryhmiä, joita voi vaihdella.
Yritä pitää päivällisen "kokonaispaino" vakaana - siis kevyitä ja raskaita ruokalajeja lomittain. Ei vain kevyitä eikä vain raskaita lajeja. Voit huomioida laihduttajia lisukkein. Katso, että lihalle on sekä bearnaisekastiketta että kasviksia, joten kukin ruokailija voi valita sopivat lisukkeet.