Keittotaidon kultaiset säännöt

Kultaiset ja kultaiset... pah!

Mutta -

1) investoi hyvään veitseen. Hanki veitsi joka istuu käteesi hyvin ja jossa on hyvä terä. Hyvä veitsi on keittiön tärkein väline. Ja sitten tulee pallovispilä. Kaikki muu voi olla sekundaa, jopa kattilat, vuoat, kulhot ja uuni.

2) puhtaus on puoliruokaa. Pidä keittiö puhtaana, välineet puhtaana, kädet puhtaana, pidä hiukset kiinni, mielellään suojattuna, ja käytä esiliinaa, pannulappuja, keittiöpyyhkeitä, leivinliinoja... Puhdista pöydän pinta tasaisin väliajoin, huuhtele leikkuulauta aina käytön jälkeen yms. Katso, että vaatteesi kelpaavat keittiössä puuhaamiseen. Pidä hihat ylös rullattuina tai lyhyinä, pukeudu puuvillaan tai pellavaan (palovaaran ja pesun vuoksi), ja käytä mukavia vaatteita. Pidä suurta kulhoa pöydällä roskia varten. Niitä aina tulee kun laittaa ruokaa tai leipoo, ja ne on helpompi siirtää kulhoon ja siitä roskiin, kuin yrittää saada ne roskiin.

3) Täytyy olla todella hyvä kokki että saa huonoista aineista mitään syömäkelpoista, mutta hyvistä aineista saa huonompikin kokki hyvää ruokaa aikaiseksi.
Kannattaisi katsoa, ettei mausteet pääse vanhoiksi. Älä säilytä  vanhaa maustepurkkia, koska käytit siitä vain hyppysellisen kaksi vuotta sitten. Mausteet sisältävät sen verran öljyjä, että ne pahenee ja mauste voi muuttaa makuaan hyvinkin paljon, ja huonompaan suuntaan... Mausteet kannattaa myös hankkia kokonaisina ja sitten murskata ne itse käyttöä varten morttelissa, mutta minun mielestäni tällä ei ole niin suurta väliä. Vähän snobbailua ;-)
Seuraa vuodenaikoja.
Suosi suomalaista.

4) ole huolellinen. Älä tee useaa asiaa yhtä aikaa, paitsi ehkä useita ruokalajeja. Älä käy ripustamassa pyykkiä tai katsomassa teeveetä tai ulkoiluttamassa koiraa tai muuta sellaista kun valmistat ruokaa. Jonkin padan voi ehkä jättää vahtimatta vartiksi tai pariksi, mutta perunoitakin keittäessä pitää pitää veden määrää silmällä, koska se yllättäen kiehuu kuiviin. Keskity siihen mitä teet.
Jos sinulla on ADHD, käytä munakelloa muistuttaaksesi sinua siitä, että oikeastaan olet kokkaamassa.

5) Maistele koko ajan. Maista suolaa varmistaaksesi että se on suolaa eikä sokeria. Haistele mausteita ennen kuin hujautat ne ruokaan. Veljeni säilytti kanelia vanhassa pippuripurkissa, ja luulin sen olevan pippuria, enkä ollenkaan ymmärtänyt, miksi jauhelihakastikkeeni ei vain maistu eikä haise tarpeeksi pippuriselta... ja jostain tuli kanelinhajua koko ajan... :-D Siitä muuten opin, että kaneli sopii yllättävän hyvin jauhelihan mausteeksi, ja sitten myöhemmin näin kreikkalaisen filmin "Keittiöpolitiikkaa", jossa isoäiti käski maustekaupan asiakasta laittamaan jauheliharuokaan vähän kanelia jotta saa ihmiset pitämään itsestään :-D
Luota itseesi. Jos ruoka sinusta on hyvää, se on tarpeeksi hyvää. Jos ruoasta puuttuu jotain, lisää siihen sitä mitä sinusta puuttuu. Opettele tuntemaan eri mausteita. Tee vaikka viikon ajan ruokaa jonka maustat kirvelillä, ja sitten toinen viikko kuminalla ja niin edelleen. Mitä enemmän maistelet ja kokeilet ja opettelet tunnistamaan, sitä parempi kokki olet. Minä en pienenä paljon mausteista perustanut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan mausteita. Vielä kaksikymppisenä täytetyt letut oli täytetty paistetulla jauhelihalla joka oli maustettu suolalla ja maustepippurilla, eikä muulla. Nyt ne ei oikein maistu miltään... pitäisi saada vähän chiliä, ja ehkäpä kanelia, ja yrttejä, ja kasviksia, ja kastikekin olisi kiva, ja sitten jos gratinoi ne uunissa juustotäkin alla, ja laittaa juuston joukkoon vaikkapa vähän oreganoa ja... :-D Rakastan intialaista, kiinalaista ja karibialaista ruokaa, ja siinä käytetään todella paljon makuja.

6) jos laitat ruokaa reseptistä, lue se ensin, ja hyvissä ajoin ensin. Jotkut reseptit sisältävät sellaista tietoa kuin "kaikki aineet huoneenlämpöisiä" - ja kestää jonkin aikaa että saa jääkaappikylmät aineet huoneenlämpöisiksi - tai "valmistele tämä edellisenä päivänä". Lue resepti etukäteen ja varmista että ymmärrät sen ja että sinulla on kaikki tarvittavat ainekset ja työvälineet. Jotkut reseptit eivät mainitse sellaisia pikkuseikkoja kuin että tarvitset munan jotta voit voidella pullasi ennen paistamista tai että tarvitset tomusokeria jotta voit tomuttaa leivonnaisesi ennen tarjoilua. Meneehän se ilmankin, mutta jos haluat tehdä tietyllä tavalla, harmittaa, jos ei tajunnut ajoissa että tarvitaan tiettyjä asioita...

7) Valmistele "näyttämö" ennen kuin alat valmistaa ruokaa. Mittaa mausteet, kuori ja paloittele juurekset, silppua sipuli, mittaa jauhot, voi, ja kaikki muukin mitä tarvitset. Siinä ne on sitten valmiina kun tarvitset.

8) It's cooking, not rocket science.
Kukaan ei kuole jos sinulle sattuu pikku kommelluksia. (Paitsi, tietenkin, jos satut erehtymään sienistä tms.)
Ainekset ovat suhteellisen halpoja, joten jos poltat jotain, voit heittää sen menemään ja tehdäm uudelleen.
Pidä hauskaa. Vaikka tunteesi eivät mene ruokaan ihan yhtä voimakkaasti kuin Tita (Sänkyyn ja ruokapöytään), mutta kyllä siinä jotain tapahtuu... Onnistun paremmin, kun leipoessani olen iloinen ja kuvittelen valmistavani mitä nyt teenkin rakastajalleni. Mutta - minä olenkin noita. Ehkä se johtuu siitä :-D
Älä seuraa sääntöjä ja reseptejä orjallisesti. Siis - nämäkin säännöt voi heittää menemään - paitsi tietenkin tätä viimeistä :-D
Leivonta on kemiaa, eikä edes erityisen tarkkaa sellaista. Vertaapa vain ihan huviksesi viittä erilaista tiikerikakun ohjetta. Yksi käskee paistamaan kakun 200 asteessa, toinen 180:ssä. Yksi käskee käyttämään 200 g voita, toinen 150g ja kolmas 240 g. Yhdessä käsketään laittamaan kaakaon kera ruokalusikallinen maitoa taikinaan, toinen ei moista ajattelekaan. Ja joka kerta kun leivot, otat summanmutikassa osan taikinasta -  1/3 taikinasta tai puolet tai 2/5 tai jotain - ja sekoitat siihen saman määrän kaakaota joka kerta... ja siitä huolimatta "onnistut" aina tiikerikakun kanssa. Sama se mitä reseptiä käytät, aina onnistuu - ja ne ovat kaikki erilaisia! Joten, älä välitä siitä onko uunisi nyt kalibroitu kunnolla ja minkä lämpöinen se sitten "oikeasti" onkaan. Sillä ei ole mitään väliä, näyttääkö vaakasi ihan grammalleen oikein vai onko jauhot nyt sitten kosteampia ja painavampia vai kuivempia ja kevyempiä juuri tänä päivänä - tai kuinka vanhoja jauhosi ovat! Sitäkin ne leivontadiktaattorit jankuttaa, nimittäin. Ja leivonnassa on tuhansia "oikoteitä". On olemassa "valevoitaikinaa", josta tulee melkein yhtä lehtevät leivonnaiset kuin siinä oikeaoppisesti laminoidustakin. Jos paistat kakkua liian vähän aikaa, ei tuloksena ole erehdys vaan uskomattoman hieno uusi "keksintö". Todella mutaista mutakakkua, sulaa suklaakakkua, tahmakakkua... Kaikkihan ovat ainakin lapsena innolla nuoleskelleet taikinaa nuolimesta. Ei se pahaa ole vaikkei olekaan kypsää.
Tein kohokasta kerran. Otin sen uunista kun aika tuli täyteen, pistin siihen lusikan, eikä se ollutkaan valmista. Joten työnsin sen takaisin uuniin ja viiden minuutin päästä se oli kohonnut uudelleen kauniisti ja yhtä korkealle, ja tällä kertaa se oli valmista. Ja muistatko, kun sanottiin, ettei saa ovia paiskoa, tuskin uskalsi puhua ääneen kun oli kakku uunissa, ettei se vain laske! Minä muistan :-D En enää hipsuttele keittiössä.