Sitten innoissani kaivoin mukaani isoja, hienoja kultahaarakkaitakin. Tulen kotiin ja luen, että haarakkaita on useita lajeja, ja että jotkut keltahaarakkaat ovat myrkyllisiä. Eivät tosin pahasti myrkyllisiä, niistä saa vatsavaivoja. Mutta... kavalahaarakas on sellainen valju, beessi, ihonvärinen, ja nämä ovat keltaisia kuin kantarellit.Voiko siinä tosiaan olla niin vähän eroa?
No joo. Parempi vara kuin vahinko. Eikä vahinkokaan kuulemma ole suuri, koska haarakkaat eivät kuulemma ole hyviä ruokasieniä, vaan aika sitkeitä, eivätkä maistu paljon millekään. Heitetään pois.
Tuli viime yönä valvottua pitkään, eikä mieheni - se ainoa sienensyöjä perheessä - saanut sitten unta ollenkaan, joten hän nukahti aamulla kun lähdin koiran kanssa ulos. Nukkuu nyt, enkä voi ruveta laittamaan sienistä ruokaa, vaikka palan halusta kokeilla.
Punikkitatit eivät kuulemma ole paljon keräämisen arvoisia, mutta minusta tuntuu pahalta heittää ruokaa pois, jopa sitä ilmaista mitä metsästä löytää. Ryöppäsin jo karvalaukut, ja ajattelin paistaa sekasieniä voissa miehelleni ruoaksi. Luin juuri, että tatit kannattaa ensin paistaa kuivaksi, jotta välttää sen etanamisuuden. Joku fiksu kaveri selitti, että etanamaisuus johtuu väärästä valmistustavasta. Että ensin pitää paistaa sieniä kuumalla ja kuivalla pannulla, kunnes kaikki neste on kadonnut, ja sitten vasta lisätään voit ja sipulit yms. Ajattelin laittaa leppärouskut ja kanttarellit niinkuin hyvinä sieninä parantamaan yleisilmettä, ja paistaa kaikki sienet erikseen, koska tatit kuulemma paistetaan pitkään ja hartaasti ja kanttarellit vaan pyöräytetään pannussa, mutta... kun netistä tulee niin paljon sekalaista informaatiota, yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Pahinta on kun ei itse syö, joten ei pysty maistelemalla tekemään omia johtopäätöksiä.
(Niinpä, keittotaidon kultainen sääntö; maistele, meni rikki ja heti tuli ongelmia! :-D)
Vähän ajattelin niinkuin tätä Pähkinähiiren herkkusienikastiketta. Joku kun kerta sanoi että voi kermalla peitellä huonompien ruokasienten (kuten punikkien ja karvarouskujen) makua ;-)
No - loppujen lopuksi käristin ensin tatit hienoine siivuina, kun ne alkoi paahtua ja kuivua, lisäsin voin ja raaputin irti tatinriekaleet pannusta, ja lisäsin rouskut ja lopuksi kanttarellit ja sitten paistoin porsaankyljykset samalla pannulla. Sienisotku muhi siinä pannulla ja oli kuulemma todella hyvää. Saan poimia punikkitatteja vastaisuudessakin :-D
Muuten, ryöppäsin haaparouskutkin, koska mieheni mainitsi että viime vuonna niissä oli ollut kumma maku ja hän oli saanut vatsansa kipeäksi, eli oli niissä jotakin. Eihän se ryöppääminen tuossa paljon haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti