perjantai 30. syyskuuta 2011

Ketun Porkkanakakku

 Pieni täytekakku miehen synttäreille. Hän rakastaa tätä porkkanakakkua, joten sitä teen joka vuosi. Tänä vuonna syksyinen koristelu; kettu istuu lehtikasassa... vähän sisäinen juttu tuo ;-) - koska ajattelin osallistua Nami-Hiiren kakkukisaan, jonka aiheena tänä vuonna on "värikäs syksy".

Porkkanakakku on vähän erilainen kuin tavallisesti. Tässä käytetään mantelijauhoja tavallisten sijaan, ja siitä tulee hyvin kostea, mehevä ja tahmainen kakku. Juuri sellainen, joista mieheni pitää.

7 kananmunaa, valkuainen ja keltuainen eroteltuna
300 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
300 g raastettua porkkanaa
1 tl sitruunamehua
300 g jauhettuja manteleita

Laita uuni lämpiämään, 180-asteeseen.
Valmista irtopohjavuoka; voitele se ja leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä, jonka laitat pohjalle ja voitelet myöskin. Tämä kakku tapaa tarttua vuokaan kiinni.
Vatkaa keltuaiset ja noin 3/4 sokerista vaahdoksi. (3/4 300 g:sta on 225 g, mutta sillä ei ole väliä.)
sekoita jauhot, suola, leivinjauhe ja mausteet ja sekoita munavaahtoon.
Sekoita joukkoon porkkanaraaste ja sitruunamehu, ja mantelijauhot.
Vatkaa valkuaiset ensin pehmeäksi vaahdoksi, lisää sitten sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten, ja vatkaa kunnes saat kovaa marenkivaahtoa. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan.
Paista kunnes kakku on kypsää.


Banaanitäyte (juu, banaania)
2 pehmeää banaania
1 rkl sitruunamehua
175 g - 200 g tuorejuustoa (paketillinen)
25 g sokeria
1 1/2 dl kermaa

Muussaa banaanit sitruunamehun kera.
Vatkaa juusto ja sokeri pehmeäksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi.
Sekoita kaikki tasaiseksi vaahdoksi ja täytä kakku.

Tällä täytteellä tulee tosi hyvä banaanipiirakka. Täytä piirakkavuoka banaanivaahdolla ja lado pinnalle viipaloituja banaaneja. Naminami.

Porkkanakakun juustokuorrutus

200 g tuorejuustoa
1 rkl tomusokeria
1 tl vaniljaa
1/2 rkl sitruunamehua

Vatkaa tasaiseksi massaksi ja kuorruta kakku.

Tässä kakussa on pinnalle ripoteltu syksynvärisiä nonparelleja, vähän kultarakeita, ja sitten on värjätystä marsipaanista (siksi se on niin vaaleaa... pitäisi olla tahnaväriä, mutta on vain sitä tavallista nesteväriä ruokakaupasta, eikä se vaan värjää tarpeeksi...) tehty kettu ja syksyn lehtiä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Hunaja-kauraleipä

3 dl kiehuvaa vettä
2 1/2 dl kaurahiutaleita
2 rkl voita
1 1/2 tl suolaa
1/2 dl hunajaa
2 1/2 dl grahamjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl maitojauhetta
paketti hiivaa

Mittaa kaurahiutaleet, voi, hunaja ja suola kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle. Sekoita ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Sekoita joukkoon loput ainekset ja vaivaa taikinaksi.
Anna kohota kaksinkertaiseksi.
Voitele pitkulainen leipävuoka.
Vaivaa taikina ja rullaa pötköksi. Taikina tulee olemaan aika pehmeää ja tarttuu käsiin. Nosta pötkö leipävuokaan kohoamaan.
Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Kun leipä on kohonnut n. 3 senttiä leipävuoan reunan yli, paista, n. 45 minuuttia. Vahdi leipää viimeiset 20 minuuttia, ettei se ruskistu liikaa. Jos se alkaa tummua, peitä foliolla.

Kun leipää leipoo vuoassa, voi olla vaikea tietää koska leipä on valmis. Jos sinulla on paistilämpömittari, leivän sisustan tulee olla 90-asteista. (Jotkut sanoo 88, toiset 94.) Minulla ei ole paistolämpömittaria. Minä kumoan leivän vuoasta ja rummutan sen pohjaa sormilla ja jos se kuulostaa ontolta, kumisee, ja tuntuu kevyemmältä kuin uuniin pantaessa, ja kun se haisee vastapaistetulta leivältä, se on valmis. Jos ei, laitan sen takaisin uuniin vielä 5-10 minuutiksi, ilman vuokaa. Se pitää kyllä muotonsa.

torstai 22. syyskuuta 2011

Metsämiehen kanapata - pollo alla cacciatore

Italialainen kanapata jossa tomaattia ja sieniä. Sopii näin sieniaikaan.

n. 1,5 kg kanaa, kokonainen paloiteltuna, tai paloja - mistä paloista pidät eniten
suolaa
Sieniä 1/2 litraa (ohjeessa kehoitetaan käyttämään herkkutatteja ja -sieniä, mutta käytä ihan mitä sieniä metsästä löydät.)
öljyä
4 rkl vermuttia
3 sipulia
1 porkkana
3/4 l tomaatteja liemessä
1 rkl tomaattipyrettä
2 1/2 dl punaviiniä
hippusellinen chilihiutaleita
3 rkl yrttejä (esim. timjamia, kynteliä ja persiljaa)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Paloittele kana, taputtele palaset kuivaksi talouspaperilla ja suolaa.
Leikkaa sienet viipaleiksi
Ota valurautapata ja ruskista kananpalat öljyssä padassa muutama pala kerrallaan.
Paista sienet kanaöljyssä.
Lisää vermutti kun sienet ovat ruskistuneet, ja anna nesteen haihtua. Nosta sienet padasta ja laita syrjään odottamaan.
Hienonna sienet ja ruskista, mausta suolalla, lisää lohkottu porkkana, tomaatit, tomaattipyree, chili ja viini. Sekoita ja keitä kunnes seos kuplii.
Sekoita yrtit ja sienet ja sekoita pataan.
Asettele kananpalat kauniisti päällimmäiseksi ja valuta kaikki neste lautaselta pataan. Peitä kannella ja laita uuniin vähintään tunniksi. Pata voi olla uunissa pitempäänkin, siitä tulee vain parempaa mitä kauemmin se muhii.

Syö perunoiden, pastan, riisin tai polennan kera.

Tässä polentaresepti. Voit jättää juuston pois, jos syöt polentaa kanapadan kera. Kokeile tuota juustopolentaa makkaran kera myöskin.

Kokeile fenkolisalaattia kanan kera. Siivua fenkoli juustohöylällä ohuiksi lastuiksi ja käytä salaatinlehtien sijaan. Oikein hyvää appelsiinin kera, vaikka appelsiinit eivät ole kovin hyviä nyt. Voit myös tarjota taitepapuja tai sokeriherneitä padan kera.

Älä unohda hyvää leipää.

- kuori porkkana, poista päät ja leikkaa vähän kuin korvapuustit. 
Tulee kivan näköisiä ja suurin piirtein saman kokoisia paloja koko porkkanasta.

Muuten, tuo mausteinen porkkanapata (tzimmes on jiddischeä ja tarkoittaa... jaa... eräänlaista pataa... paloitelluista kasviksista, varsinkin porkkanasta, ja joskus lihasta valmistettu makeahko ruokalaji, jossa on usein kuivattuja hedelmiä, kuten rusinoita, luumuja tai omenaa) on lähes porkkanahilloa, ja tarkoitettu patapaistin lisukkeeksi. (Brisket - patapaisti)

1 dl saksanpähkinöitä
5 porkkanaa, kuorittuna ja paloiteltuna
1 rkl voita
2 1/2 dl karkeasti hienonnettuja kuivattuja luumuja
1 dl rusinoita
1 dl appelsiinimehua
1 tl appelsiininkuorta
1 tl vaniljaa
1 tl kanelia
1 mm neilikkaa
1/2 dl fariinisokeria
5 dl vettä

Paahda pähkinät. Paista porkkananpaloja voissa viitisen minuuttia, lisää loput aineet ja kiehauta. Anna muhia tunti kannen alla. Hämmennä välillä. Lisää vettä tarpeen mukaan. Jos vettä on liikaa, anna muhia ilman kantta.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Ei ole kuulemma ollut hyvä tomaattivuosi. Jokaisella on paljon vihreitä tomaatteja. Mitä tehdä?

Tomaatit kypsyvät vähän hassusti. Useimmat vihreät tomaatit ovat nimittäin jo kypsiä, ei raakoja tomaatteja. Ne vain punastuvat sitten aikaa myöten, mutta kyllä vihreitä tomaatteja voi syödä. Ne on vain ne pienet, perunanhedelmän näköiset tomaatit, jotka ovat raakoja, kitkeriä ja syömäkelvottomia. Älä poimi niitä.

- Kääri vihreät tomaatit sanomalehteen ja varastoi huoneenlämmössä. Tomaatit punastuvat kyllä pian, ihan kuin vihreät paprikatkin.

- Tee paistettuja vihreitä tomaatteja.

Valitse hyviä, kiinteitä tomaatteja. Raa'at tomaatit, siis sellaiset jotka ovat hyvin vaaleita ja rapeita jo leikattaessa, ne ovat parhaimpia. Älä käytä pieniä vihreitä tomaatteja, äläkä vihreitä lajeja.
Ota valurautapannu, se hyvä. Peitä pohja reilusti öljyllä. Ei niin että tomaatit peittyisivät, mutta ainakin puoli senttiä.
Lämmitä se kuumaksi.
Ota iso pussi ja kaada siihen jauhoja ja ainakin suolaa ja pippuria, mutta laita sinne ihan mitä maustetta haluat tomaattiesi kanssa. Aloita suolalla ja pippurilla.
Leikkaa tomaatit sentin siivuiksi.
Vispaa pari munaa kulhossa. Laita lautaselle puhdasta jauhoa.
kasta tomaatti lautasella oleviin jauhoihin, sitten munaan ja sitten jauhopussiin. Kun pussi on täynnä munaisia tomaatinviipaleita, ravistele kunnolla ja nosta sitten tomaatit pannulle sihisemään. Kun pinta on kullanruskea, käännä ja paista toinen puoli kullanruskeaksi. Valuta talouspaperilla.

Samalla tavalla voi paistaa suolakurkkuja

Nämä syödään tällaisinaan, sopivat hyvin teen seuraksi.

- Tee aamiaismarmelaadia vihreistä tomaateista

1 kg vihreitä tomaatteja
1/2 kiloa sokeria
3 sitruunan raastettu kuori
peukalon kokoinen pala inkivääriä, kuorittuna
atamonia

Huuhtele tomaatit ja leikkaa ne paloiksi. Sekoita kaikki ainekset paitsi atamoni, ja keitä sekoittaen kunnes hillo on valmista. Poista inkiväärin palanen, lisää atamoni ohjeen mukaan ja purkita.

- Tai tee etikkatomaatteja

1/2 kiloa vihreitä tomaatteja
2 l vettä
2 1/2 dl etikkaa
1 dl suolaa

Mausteita maun mukaan, esimerkiksi valkosipulin kynsiä tai kokonaisia chilipippureita. Työnnä nämä purkkeihin tomaattien kanssa, aika pohjalle. Voit käyttää sellerisuolaa, chilihiutaleita tai sinapinsiemeniä, jotka keität etikkaliemessä. Voit laittaa purkkeihin tillinkukintoja. Jos haluat olla vähän seikkailunhaluinen, kokeile laittaa joka purkkiin kanelitanko tai pala inkivääriä.

Pese tomaatit ja poista kannat. Pakkaa tomaatit tiukkaan puhtaisiin lasipurkkeihin.
Kiehauta vesi, etikka ja suola (ja halutessa chilihiutaleet) ja kaada purkkeihin niin että tomaatit peittyvät.
Sulje purkit ja säilytä.

Noudata yleisiä säilöntäohjeita purkkien sterilisoinnissa yms.

- Tai kokeile tomaattichutneytä vihreistä tomaateista. Chutney ei tule olemaan kovinkaan vihreää, muttei punaistakaan.

Kilo vihreitä tomaatteja
iso sipuli
1/2 kiloa omenoita
1/4 kilo rusinoita (tai korintteja tai kuivattuja marjoja)
1/4 kg fariinisokeria
1/2 l omenaviinietikkaa
2 rkl sinapinsiemeniä
peukalon kokoinen pala inkivääriä (tai 2 tl inkiväärijauhetta)
2 rkl kanelia

Pese tomaatit ja leikkaa ne aika isoiksi paloiksi. Kuori sipuli ja hienonna se. Kuori omenat, poista siemenkodat ja pilkkoa. Kuori ja hienonna inkivääri, jos käytät tuoretta.
Laita kaikki ainekset pataan ja keitä kunnes chutney on haluamasi vahvuista. Se vie 2 1/2-3 tuntia.
Laita puhtaisiin purkkeihin ja toimi kuten säilönnässä pitääkin varmistaaksesi chutneyn säilyvyyden.
Kirjoita nimilaput heti kun chutney on purkissa, jottet unohda. Anna chutneyn levätä pari viikkoa ennen käyttöä.

- Uunivuoka vihreistä tomaateista ja kesäkurpitsasta

3-4 vihreää tomaattia
3-4 kesäkurpitsaa
2 1/2 dl fetajuustoa
5 dl tuoreita leivänmuruja
Iso sipuli

suolaa
pippuria
oliiviöljyä
1 tl sokeria
2 valkosipulin kynttä
1 dl vermuttia tai valkoviiniä
2 rkl tuoretta oreganoa
hyppysellinen chilihiutaleita
yhden sitruunan raastettu kuori

Hienonna sipuli ja ruskista se sokerin ja suolan kera. Lisää murskattu valkosipuli ja paista hetki, lisää vermutti. Keitä kunnes seos on aika kuivaa. Aseta pannu syrjään.

huuhtele tomaatit ja kesäkurpitsa ja leikkaa sentin siivuiksi.
Sekoita 3 rkl oliiviöljyä, 1 rkl oreganoa, chili ja sitruuna, suolaa ja pippuria.
Pyöritä tomaatit ja kesäkurpitsa tässä seoksessa, ja järjestä uunivuokaan. Ensin kerros kesäkurpitsaa, sitten tomaattia, sitten kesäkurpitsaa jne. kunnes kaikki kasvikset on vuoassa. Peitä sipuliseoksella. Paista 180 asteessa kunnes kasvikset on pehmeitä, n. kolme varttia.
Murskaa fetajuusto paistoksen pinnalle. Sekoita tuoreet leivänmurut 2 rkl oliiviöljyä kanssa ja ripottele juuston päälle. Gratinoi 220 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Ripottele päälle loput oreganosta.

Nauti kasvisruokana hyvän, rapeakuorisen vaalean leivän kera. Yllättävän täyttävää ja "lihaisaa", kuin ratatouille. Eli jos haluat, tarjoa tätä riisipedillä kermaviilinokareen kera (tai smetanan tai bulgarianjogurtin tai creme fraichen tms. kera) tai kalan kanssa,

lauantai 3. syyskuuta 2011

Sitruunasoodakakku

Siis... usalaiset rakastaa jauholaatikoitaan. On kakkumiksiä ja vanukasmiksiä ja mehumiksiä ja miksimiksiä, ja sitten tehdään reseptejä mikseistä ja kehutaan, ja minä kun en rupea maksamaan maltaita laatikollisesta pötyä. Joten...


Mehukas sitruunasoodakakku
- tehty sellaisista aineksista joita löytyy joka paikasta. Tai ainakin melkein ;-)

125 g voita
2 rkl sitruunan kuorta hyvin hienona raasteena
2 1/2 dl sitruunasoodaa (loput tarvitset kuorrutukseen)
2 dl vaahtokarkkeja
1 dl margariinia (ei voita, margariinia. Margariini toimii eri tavalla kakkutaikinassa kuin voi. Jos et halua käyttää margariinia, ota puhdasta munuaistalia. Tai voita, ja vähät välitä margariinin erikoisominaisuuksista. Hällä väliä, loppujen lopuksi. Kyllä siitä ihan hyvää tulee, joka tapauksessa.)
1 dl öljyä ( joo - voita, margariinia JA öljyä... Amerikkalaiset...)
2 munaa
mm suolaa
2 tl vaniljaa
2 dl piimää
5 dl sokeria
7 1/2 dl jauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta

Joo... että sillain. Tulee siis ISO kulhollinen taikinaa... ja jostain syystä usalaiset eivät usko että kakut kohoaa, joten ne tunkee tämän taikinamäärän tavalliseen vuokaan... eikä niiden kakut ikinä kohoakaan. Kai niissä on liikaa rasvaa :-D Mutta - tulee tiivis ja mehukas ja hyvä kakku. Että kannattaa :-D)

Sulata voi kattilassa, lisää sooda ja sitruuna, ja kun sekoitus kiehuu, ota liedeltä, sekoita joukkoon vaahtokarkit ja sekoita kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Anna jäähtyä.
Vaahdota sokeri, margariini ja öljy. Lisää munat ja piimä ja vatkaa kunnes kaikki ainekset ovat hyvin sekaisin. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola, ja lisää puolet siitä voivaahtoon... tai margariinivaahtoon... tai mitä se nyt on. Sekoita hyvin.
Lisää jäähtynyt soodaliemi ja sekoita.
Lisää loput jauhot ja sekoita.

Kaada isoon kuivakakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 2-3 varttia.  (30-45 min)
Anna kakun jäähtyä ennen kuorrutuksen lisäämistä.

Kuorrutus

3 1/2-4 dl tomusokeria
sitruunasoodaa niin paljon kuin tarvitaan


Sekoita sokerikuorrutukseksi. Jos se on liian löysää, ei haittaa. Tulee usalaisempi sillain. Kuten näet tästä jonkun amerikkalaisen tekemästä kakusta. (Joo... ihan tosissaan kuvittelevat, että tuolta sen pitää näyttää. Että jos haluat tehdä todella usalaista sitruunakakkua, niin jätä sokerikuorrutus löysäksi.)
Voit koristella sitruunan ja limetin viipaleilla tuolla lailla, on kivan näköistä, tai täyttää kolon marjoilla ja hedelmillä, tai tarjoilla kakun ihan sellaisenaan.


perjantai 2. syyskuuta 2011

Risua ja porkkanaa...

Lainasin kirjastosta kirjan. "Matkultur i Norden" - Pohjolan ruokakulttuuria. On kuulemma "Kotitalouden pohjoismaisen yhteistoimikunnan" kokoonpanema reseptikokoelma, ja tarkoituksena on säilyttää vanhoja, kansanomaisia - ja kansalle ominaisia - reseptejä sekä valottaa pohjoismaiden ruokakulttuurien saman- ja erilaisuutta.
Suomesta reseptit kokoelmaan keräsi  Anne Svensk-Smouni ja on kuulemma osittain rahoitettu Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella...

HÄPEÄ, ANNE! Anne on näemmä jokin ruotsinsuomalainen ruokatoimittaja. Sen kyllä näkee.

Suomalaisista leivistä kirjaan pääsi neljä reseptiä; perunalimppu, setsuuri ja ahvenanmaan mustaleipä sekä perunarieska. Siis... kolme ensimmäistä on oikeastaan samaa reseptiä kerrattuna, ja minun mielestäni juuri ne kolme pahinta suomalaista leipää. Minun mielestäni suomalaisen leivän ei tule olla makeaa eikä siihen kuulu mitkään maltaat ja siirapit. Onhan nyt tietysti Länsi-Suomikin ja saaristo Suomea, mutta - siis! Vaasan ruispalat ovat kuulemma Suomen ostetuin leipä, hyvänmakuista ja helppoa... eikä ole imelää.
Mutta. No, joo, jatketaan.

Mitenkäs marjat? Annen mukaan meillä ei paljon marjoja syödäkään. Sokeroituja karpaloita tehdään ja sitten Anne antaa niin suomalaisen kansanomaisen reseptin kuin "valkoinen suklaamousse karpalokiisselin kera". Koska "Ollaan nimittäin huomattu, että ennen vanhaan niin suositut kiisselit eivät ole enää kaikkien mieleen nykyään. Sitäpaitsi ne lasketaan arkiruoaksi." Täh?
Siis, tämän kirjan tarkoitus oli nimenomaan SÄILYTTÄÄ VANHA ruokaperinne, koska "olemme huomanneet että päivän yhteiskunnassa että kansanomainen ruokaperinne on kuolemassa ja vaipumassa unholaan. Kotitalouden pohjoismainen yhteistoimikunta KPY toivoo että tämä kirja voi osaltaan tallentaa ruokaperinteitä, jotka ovat häviämässä jokaipäiväisestä elämästämme". Eikö Anne ymmärtänyt selvää tekstiä? Valkosuklaamoussea? Ei olisi Gordon sylkenyt tuota "perinneruokaa" suustaan, mutta ei ole suomalaistakaan.

HYI, ANNE! HYI! PAHA TYTTÖ!

Joo. Siis hiiteen mustikat, puolukat, metsämansikat, vatut, lakat ja tyrnimarja. Kuka niistä nyt välittää. (Muuten, tyrni on ruotsiksi nimeltään sekä havtorn että FINNBÄR...)
(No, totuuden vuoksi on mainittava, että hän antaa ohjeen pullaiselle rahkapiirakalle, ja mainitsee, että täytteeksi voi käyttää mustikoita, omenia tai raparperia. Tosin hän kutsuu tätä ruotsiksi nimellä "pirog", mikä minun tietääkseni ei pidä paikkaansa... Ainakaan mikään suomenruotsalainen ruokabloggaaja ei kerro ikinä paistaneensa pirogia, kaikki vaan tekee pajta. Mutta mitä minä tiedän, kun en ole suomenruotsalainen >:->

Suomessa ei tehdä hilloja eikä mehuja, Annen mukaan.

Hedelmiä ei paljon olekaan, paitsi luumuja. Tyypillinen suomalainen hedelmäjälkiruoka on "luumukreemi lumimuussilla". Luumukiisseliä kermavaahdolla, siis. Suomihan on kuuluisa luumuistaan.Toinen hedelmä/marjajälkiruoka Annen mukaan on pappilan hätävara (pappilan hätäratkaisu, Annen käännöksen mukaan. Egentligen prästgårdens nödlager. Man använde det som fanns i lager i nödfall. Det är ingen nödlösning, Anne, utan något att ha i lager för nödsituationer.)
Muita hedelmä- ja marjajälkiruokia Suomessa ei syödä. Sitä paitsi eihän omenat tai muut hedelmät Suomessa kasvakaan.Täällä on vain luumuja ja karpaloita.

Sitten liharuokiin. No, mitäs sanoisit jos pitäisi mainita viisi suomalaista perinteistä liharuokaa? Anne mainitsee limppisopan, karjalanpaistin ja mintulla maustetun lampaanpaistin. Suomalaiset syövät myös hirvenlihapullia. Suomessa ei ole koskaan tehty makkaraa eikä maksamakkaraa/maksapasteijaa, eikä mitään sisäelimistä tai verestä. Mitä maksapihviä, maksalaatikkoa tai verilettuja, älä nyt hulluja puhu!
Suomalaiset syövät "metsästäjän lintupaistia" jossa "vesilinnulle" tehdään sienikastike. Eihän täällä nyt kanoja ollut kuin vasta äskettäin ja metsoteerikoppelopyyyh on vain vitsi.

"Niillä alueilla jotka olivat kaukana merestä syötiin kuivattua kalaa". (No, tuo viisaus ei ole Annen kynästä - tai mistä sen nyt tietää) Koska ei pohjoismaissa ole paljon järviä, you see. Suomesta vietiin kiiskiä Venäjälle. Kiiski on pieni lohikala, tietää Anne. (Niille jotka eivät tunne kalojaan Annea paremmin, voin kertoa, ettei ole. Kiiski on ahvenkala, muikku on se pieni lohikala.)
Joka tapauksessa suomalaisia perinteisiä kalaruokia ovat:
Keitetty joululohi munakastikkeen kera
Kalakukko. (Eväsrepussa Annen mukaan oli kalakukko, leipää, voita ja puukannullinen piimää. Ettäs tiedätte.)
Silakkalaatikko
Suutarinlohi
ja keisarillinen kiiskiliemi.
Suomessa ei syödä mitään äyriäisiä, ei täällä niitä olekaan. Ne kalastettiin loppuun aikoja sitten. Muista se sitten seuraavissa rapujuhlissa.

Juustoista riittää puhetta (Suomessa kuulemma syödään tuorejuustoa pullalla vadelmahillon kanssa.) ja reseptejäkin löytyy muutama.
- uunijuusto ternimaidosta
- savolainen munajuusto (tuorejuusto)
- rahkapiirakka pullapohjaan
- pasha
- viili
Kun kappaleen nimi oli "munat, maito ja juusto", olisi ollut kiva nähdä munakastikkeen ohje. Sitä syödään aika usein kalan kaverina, mutta meillä ei paljon kalaa syöty, me syötiin se keitettyjen perunoiden kastikkeena ja voi että se on hyvää! No jaa, ehkä se nyt on vain meikäläinen tapa, eikä tavallista muualla Suomessa...

Anne mainitsee ahvenanmaan mannapannukakun ja muurinpohjaletut, mutta päätyi antamaan jonkun kumman "juhannuspannukakku Pellingestä" ohjeen. Pellinge on jokin saari jossain Helsingistä itään päin, ja tähän erikoisherkkuun tulee rusinoita ja "karkeita vehnäjauhoja".
Jotta oikein ymmärtää pahastukseni, niin sanottakoon, että Tanskasta tulee vohvelien, lettujen ja ruokaisan silavapannukakun ohje. Siis ihan tavallisia arkivohveleita, arkilettuja ja arkipannukakkua. Mitä tavalliset tanskalaiset syövät ihan tavallisina arkipäivinä.
Ette tainneet tietääkään että ne lättypannulla paistetut pikkulätyt ovat suomalainen erikoisuus? Ja ihan tavallinen pannari ei ihan niin tavallista olekaan.
Anne ei ainakaan kerro. Kuka nyt tuollaista tavallista, arkipäiväistä roskaa haluaisikaan syödä?

No mitenkäs suomalaiset perunat, juurekset ja vihannekset? Lanttulaatikko varmaan mainitaan, vai mitä? Joo, mainitaan. Se on kuulemma ruotsalainen ruokalaji, jota toki nautitaan suomessakin. Jouluna. Joskus. Mutta Ruotsissa sitä syödään kaikkialla koko ajan. (On muuten nimellä "kålrotslåda", ei "pudding" taikka "stuvning", millä nimellä kaikki muut ruotsalaiset laatikot kulkevat... >:->)
Ruotsissa kasvanut mieheni tuijotti minua silmät pyöreinä. He söivät kyllä lantturuokia koko ajan, koska sitä oli ja se oli halpaa, mutta ei ollut nähnytkään lanttulaatikkoa ennen kuin minut tapasi. Nyt kyllä syö "koko ajan", koska se on niin hyvää possun kanssa ja makkaran kanssa ja helppo tehdä yms. Anne olisi saanut pitää paremmin Suomen puolta tuossa asiassa. Gunnel Bergensjö-Hjelm (kirjan ruotsalainen toimittaja) kan ta sig i brasan och stoppa sina kålrötter ska jag säga vart ja pitää kyntensä erossa meidän resepteistämme.

Suomessa syötin "täytettyjä nauriita". Tiedättehän te ne, savukinkulla ja herneillä täytetyt nauriit. Lapsena niitä syötiin jatkuvasti, varsinkin kun oli leipomispäivä. Tai ainakin Anne söi. Tai joku. Joskus. Ehkä.
Muuten, tavallisesti nauriit täytetään nauriilla ja sipulilla, ehkä myös kermalla ja voi sinne joukkoon sotkea sieniä, jauhelihaa tai savukinkkuakin, jos nyt löytyy, mutta herneitä en ole koskaan kuullut nauriisiin työnnettävän.

Sitten Suomessa syödään inkoolaista perunapuuroa ja imellettyä perunalaatikkoa, hernesoppaa, sienisalaattia, rosollia ja kaalipiirakkaa leipäkuoressa. Muuta sitten ei juureksista ja kasviksista olekaan Suomessa tehty. Suomessa ei säilötä vihanneksia, esim. suolakurkkuja ja kurpitsapikkelsiä, kaalilaatikkoa ei ole olemassakaan, kaalikääryleet ovat ruotsalainen ruokalaji ja mitä sinä nyt niitä laatikoita... Ei niitä kukaan syö, usko nyt!

Sitten kahvikutsuilla suomalaiset tarjoavat "rotinoita", joka Annen mukaan on pullakranssia. (Rotinat ei tosin ole synonyymi pullakranssille, mutta mitä nyt ruotsinsuomalaiselta voi odottaa... Paljonkin, kun kerran on saanut tehtävän "säilyttää" suomalaista ruokaperinnettä KPYn nimissä. HYVIN PALJON.) Kanelipullia ei mainita, vaikka Suomessa pullataikinaan pannan munaa ja Ruotsissa ei, ja Ruotsissa kanelipullat paistetaan littanana paperivuoassa ja Suomessa "sillai kunnolla". Kampanisutkin ovat kivoja.
Sitten Suomessa leivotaan kaneliässiä ja lusikkaleipiä, simaa, tippaleipiä, runebergin torttuja ja kinuskikakkua. Ettäs nyt sitten tiedätte.

Ja muuten, Suomessa mennään perinteisesti piknikille helluntaina ja syödään hanhipaistia ja verisoppaa pyhäinmiestenpäivänä.

Siis alkaa kiroiluttaa tuollainen touhu.

Mene tänne ja lue mitä kirjasta olisi pitänyt löytyä: tyypillisiä suomalaisia ruokia

Muuten, unohdin ihan kokonaan mitä tuon porkkanan oli tarkoitus olla...  :-D Kyllä minulla mielessä jotain oli kun aloin kirjoittaa tätä, mutta... Ehkä se muistuu mieleheni sitten joskus.