ihan mielenkiintoisia reseptejä

löytyy täältä: http://www.elisanet.fi/trollbo/files/reseptit.html

Olen taas laihdutuskuurilla, joten en voi ajatella paljon muuta kuin ruokaa. Olin kaksi viikkoa Suomessa, ja toin tuliaisina pari lisäkiloa. En ole koskaan painanut näin paljon kuin painan nyt. Olen kauhuissani, järkyttynyt, surullinen, epätoivoinen... *syvä huokaus*

Miksi on niin kamala suhde ruokaan? Koska ruoasta tuli paras kaveri, lohduttaja ja ylellisyys? Sen pitäisi olla vain ruokaa, ravintoa, energiaa... pitäisi pystyä syömään vain silloin kun on nälkä, ja vain sitä mitä haluaa, ja lopettaa syöminen, kun ei enää ole nälkä. Olen kateellinen meidän koiralle, jolla on juuri tällainen suhde ruokaan. Ja se on spanieli! Niiden pitäisi olla varsinaisia possuja ruoan suhteen. Mutta ei meidän koira. Se on isäntä ja emäntä, jotka syövät kuin spanielit. :-D

Ei oikeastaan voisi olla nälkä, kun painaa lähes kaksin verroin sen mitä pitäisi. Ehkä suolet kaipaavat jotain tekemistä, ja siksi tuntuu nälältä? Otan lusikallisen pellavansiementä juotavaan jugurttiini, toivottavasti se tepsii.

---------------------

Luin juuri jostain italialaisesta viinistä, vin santo. Se on tehty rusinoista. Voisi kuivattaa suomalaisia marjoja ja tehdä niistä "viiniä", ja täten edistää vähän suomalaista ruokakulttuuria.
Tätä nautitaan kuulemma biscottien kera. Hulluja nuo roomalaiset :-D [Mitä eroa on muuten biscoteilla ja cantucceilla? Ei harmainta haisua. Muuten jo roomalaiset paistoivat biscotteja (kahdesti paistettuja, nimi tarkoittaa, siis korppuja), tosin ilman manteleita, matkaevääksi. Legioonalaiset kuulemma natustelivat biscotteja. Juhliin laitettiin hienompia korppuja, mantelien kera. Ja Praton alueella, joka on tunnettu manteleistaan. Siellä korput tunnetaan nimellä cantucci eli "pikkukivet" (ehkäpä mantelit näyttävät kiviltä, tai korput ovat kivikovia... kuka tietää.)]

"Sillä sipulin" "mamman korput"

vin santo -kakku

4 munaa
125 g fariinisokeria
125 g jauhoja
3 rkl oliiviöljyä (extra virgin)
6 rkl vin santoa
yhden sitruunan ja appelsiinin kuoret

tarjoilua varten
pinjansiemeniä
lisää vin santoa
tomusokeria
crème fraîchea tms.

laita uuni lämpeämään 150 asteeseen
Voitele ja jauhota vuoka.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
Sekoita siivilöidyt jauhot seokseen, sitten öljy, viina ja sitruskuoret.
Kaada taikina vuokaan ja paista 1/2-3/4 tuntia, kunnes kakku on kypsää. (siis, tiedät kyllä - kun kakkuun pistettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa)
Anna jäähtyä hetken, pistele kakku täyteen reikiä ja ripsuttele päälle lisää vin santoa, pari ruokalusikallista. Anna viinan vetäytyä.
Paahda pinjansiemenet, ja kaada kakulle. Tomuta tomusokerilla kun siemenet ovat vielä kuumia.
Tarjoile ranskankerman kera.

-------------

Kampanisut
Ehdottomasti säilytettävää suomalaista leivontaperintöä. Minun mielestäni ne pitää olla leikattu neljään sormeen ja aseteltu pellille sillei kaarevasti, elikkä vähän kuin nauravaksi, isohampaiseksi suuksi. "selkä" sisäänpäin kaarella, "hampaat" ulospäin kaarella. Ja jätä taikina pikkuisen paksummaksi kuin nuo Tuitun nisut. :-) Ovat muuten hyviä.

Tässä Lyyli-mummin nisut ja Fanniilon anopin nisut, sen näköisiä kuin "pitääkin" :-D Eihän se makua haittaa miltä nisut näyttävät, mutta minusta se on sievää ja kauneus on tärkeää.)

pullapusut
Meillä täytetään omenasoseella, ja voidellaan voikkosella ennen paistoa, paistamisen aikana pariin kertaan ja paistamisen jälkeen, minkä opin karjalaiselta Kristiinalta.
Ne myös leikataan kuin nisut, jätetään sokeroimatta ja on nimetty "karhuntassuiksi". Mieheni kun on "karhu" ja pitää kovasti näistä pullista.