Tuplasuklaakierrepullat

Suomen kieli on hauska kieli... tuo nimi olisi noin 4-5 sanaa englanniksi, suomeksi se on yksi sana...

SUKLAAPULLA SVEITSILÄISITTÄIN

2 1/2 dl maitoa
1/2 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1/2 rkl kardemummaa
1 ps (11 g) kuivahiivaa
7-8 dl vehnäjauhoja
75 g leivontamargariinia

Täyte:
n. 200 g suklaa-hasselpähkinälevitettä

Voiteluun:
1/2 kananmuna

Pinnalle:
noin 1/2 dl hasselpähkinärouhetta
raesokeria

1. Lämmitä maito hieman kädenlämpöä kuumemmaksi eli noin 42-asteiseksi. Lisää maitoon muna, sokeri, suola, kardemumma ja pieneen jauhomäärään sekoitettu kuivahiiva. Alusta taikinaan loput jauhot vähitellen. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppuvaiheessa. Peitä taikinakulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia.
2. Voitele irtopohjavuoka (Ø 24 cm). Ota pieni pala taikinaa ja kauli se vuoan pohjan kokoiseksi pyöreäksi levyksi. Nosta levy vuoan pohjalle.
3. Kauli loppu taikina jauhotetulla pöydällä suorakaiteen muotoiseksi levyksi (noin 30 x 40 cm). Levitä hasselpähkinälevite taikinalevylle. Kääri levy pitkältä sivulta alkaen rullaksi. Paloittele rulla noin 12 yhtä leveäänpalaan. Asettele palat vuokaan, mutta jätä palojen välille hieman kohoamisvaraa. Kohota lämpimässä paikassa vielä noin puoli tuntia.
4. Voitele pinta munalla ja ripottele päälle pähkinärouhetta ja raesokeria. Paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia. Irrota pulla vuoastaan hieman jäähtyneenä.

Keittokirjassa "Delicious Pastries" on tämä resepti hiukan muunneltuna:
Kardemumman sijaan taikina maustetaan kanelilla.
Täytteenä on tätä suklaapähkinäsotkua ja sen lisäksi 200 g suklaata pikkupaloina.
Pullia ei leivota bostoniksi vaan paistetaan korvapuusteina.
Myllyn Paras käskee käyttämään suklaamuropikkuleipätaikinaa suklaapähkinämassan sijaan.

Voit myös laittaa pullataikinaan 1/2-1dl kaakaota
P.S. Olen päättänyt lopettaa laihduttamisen ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Kaikki kuolee kumminkin ja terveimmät ja keveimmätkin ihmiset saavat kaiken maailman vaivoja vanhemmiten... Sitäpatsi on se laihdutuskin aika paljolti silmänpalvontaa... ikäänkuin olisin enemmän arvoinen hoikkana, ja parempi ihminen sisäpuoleltakin! Ihan sairasta!
Aviomieheni on lihavampi kuin minä, eikä hän ole mielestäni millään lailla huonompi kuin muutkaan miehet, päin vastoin. Joten miksi minun pitäisi kieltää itseltäni leipomukset jotta minusta tulisi joku muu kuin olen? Enkö muka kelpaa itselleni?
Jos joku kohtelisi jotain kohtalonsisaristani tällä tavalla, tulisin hyvin vihaiseksi...