Ruokablogeista

Minä rakastan ruokablogeja, joissa on kunnon kuvat. Niin kaikki muutkin. Sitä syödään silmillä aika tavalla ;-)
Minulla ei ole kunnon kameraa, ruokani ei ole ravintolatasoa ulkonäöltään ja kotini on kamala - kulunut, epäsiisti, risainen, jopa likainen. Minulla ei ole sellaista hienoa kuvausrekvisiittaa. Tämän vuoksi en edes tiedä kuinka hyvä tai huono valokuvaaja olen. Joka tapauksessa... sen muuttaisin omassa ruokablogissani. Haluaisin kuvittaa sen, ja kuvittaa runsaasti :-D

Ruotsissa tuntuu olevan jokin kirous - jos joku ruokablogi valitaan Ruotsin parhaimmaksi, vuoden sisällä blogi on suljettu. Katsos kun kirjoittajasta tuli kuuluisa "ruokakirjailija", se kirjoittaa kirjan, alkaa päivittää blogiaan asioilla joilla ei ole mitään tekemistä ruoan kanssa - esimerkiksi "käytiin tässä Pariisissa ruokakirjoittajien kokouksessa blah blah blah". Mitäs me ruokakirjoittajat... vähitellen jää päivitys pois, ja lukijatkin tympiintyvät... joten blogi kuolee. Ajattelin amerikkalaisia ruokablogikirjoittajia. He jatkavat samalla tavalla koska antavat blogilleen kunnian kuuluisuudesta, ottavat sen velvollisuutena ja haasteena, ja julkistavat kirjansa vain niinkuin sivumennen. Niinhän se pitääkin. Voin ostaa suosikkiblogini kirjana, mutten erityisemmin ole kiinnostunut ruokakirjoittajien blogeista, ja jos joku hylkää bloginsa ja kuvittelee voivansa pysyä kuuluisana ja saada tulevat keittokirjansa myytyä... No joo. Kaipa ne joku ostaa, mutta voin vakuuttaa, että ostaisi enemmän, jos olisit jatkanut blogin kirjoittamista ja pitäisit ne sivutouhut sivutouhuina.

Siksi ottaa vähän päähän hellapoliisi. Onhan se kiva, että yrittää ja onnistuu, joo, ja ihan hyvä saitti se on... mutta kun se OLI blogi. Ruokablogi. Yksi Suomen parhaimmista ruokablogeista. Eikä jokin reseptisaitti ole blogi.

Blogi on vähän kuin päiväkirja, lokikirja... šurnaali. Siis kirjoitetaan mitä tuli tänään tehtyä, laitettua, syötyä, mitä siitä ajattelee, kuinka ajattelee ruoan suhteen ja sitten vähän omasta itsestään ja elämästään... Onhan ne reseptitkin tarpeellisia hyvän ruokablogin tekemiseen, mutta... minä kaipaan sitä yhteisyyden tunnetta. "Minä ja muut tytöt (ja muutamat pojatkin)". Jaan ajatuksiani ruoanlaitosta, koska pitäähän kaikkien syödä, ja suurin osa suomalaisista laittaa ruokaa, ja aika moni, nainen ainakin, on kiinnostunut "uusista resepteistä". Sata ja yksi pikkuleipää. Sata ja yksi tapaa laittaa ahvenia. Sata ja yksi... Ei kai sitä muuten olisi moisia keittokirjoja, ja lisää tunkee markkinoille joka päivä. Annin parhaat pikkuleivät, Mannin parhaat pikkuleivät, Sannin parhaat pikkuleivät...

Internetti on vähän kuin tämmöinen keittokirja. Ja minun täytyy sanoa, että rakastan eniten keittokirjoja, joissa on tarinoita... Mysi Lahtisen ruokapakinat Hesarin kuukausiliitteestä, "Pihalla kasvaa lammaskaali" ja "Hanhensulan Ravintola". Ruokablogit ovat kuin jatkoa näille! Eihän nyt kaikki kirjoita kuin Mysi Lahtinen, mutta aina välillä löytää helmiä. ;-)

Minulla on tuossa sivussa blogilista. En seuraa useimpia, monet on kuolleita kuin kivi - ei mitään päivitystä sitten viime vuosikymmenen - jotkut eivät ole edes blogeja ja muutamat eivät käsittele ruokaa. Minusta on kuitenkin tärkeää, että laitetaan lisää suomea internettiin. Kyllä aina joku joskus jotakin lukee. :-D

Varsinkin kun on aina metsästämässä lisää ja lisää reseptejä, vaikka sitten tosiasiassa syö sitä yhtä-ja-samaa koko ajan. Perjantaina tein kaalisössöä, ja sitä syötiin kaksi päivää. Sunnuntaina Henric keitti borschtia, ja sitä syötiin ilolla päivä. Maanantaina tein sitten jauhelihakastiketta spaghettini kanssa, kun tuli pastanhimo... tänään en syö mitään, koska painan lähes 110 kiloa. Uskomatonta. Ruumis valittaa, mutten silti oikein tahdo uskoa. Minähän en nyt voi painaa 80 kiloa enempää. En varmasti! Ihan mahdotonta! Mutta kuitenkin... joskus löytää kivan kuvan ja hyvältä kuulostavan reseptin ja bloggaaja kehuu sitä maasta taivaaseen - pitäähän sitä nyt ainakin kokeilla, vai mitä?

Ja, muuten. Aika moni ruokabloggailija on joko kokki, leipuri tai jokin ravintotieteilijä, tai sitten "äiti". Eihän siinä mitään pahaa ole, mutta missäs on kaikki työssäkäyvät sinkut, jotka eivät tee ruoan kanssa töitä? Tuli mieleen Julia ja Julie - Julie oli nuori nainen joka kävi töissä ja tuli iltaisin kotiin yksiöönsä, jossa hän laittoi ruokaa itselleen ja miehelleen, ja hän laittoi ruokaa Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjan mukaan. Siis sellaista kuin hummeria ja muuta "hienoa". Ja sitten hän istuutui tietokoneen ääreen ja kirjoitti siitä. Ei valokuvia. Ei reseptejäkään. Nehän ovat kirjassa. Mutta se oli hyvä ruokablogi. Edelleenkin on hyvä blogi.

Leipomissovinismia

Katsoin Rachel Allen: Bake! ohjelmaa ja osan, jossa hän kävi amerikkalaisessa leipomossa Englannissa. Kaksi usalaista jätkää muuttaa Englantiin, eikä "löydä" "hyviä, terveellisiä kakkusia, makeita piirakoita ja tuoreita torttuja". Toisin sanoen, Britanniassa leivotaan Britannian tapaan, ei usalaiseen tapaan, eikä nämä kaksi osaa sopeutua uusiin oloihin, joten he yrittävät pakottaa oman makunsa kaikille muillekin. Juu, katsos, kun eivät pojat sano, että he kaipaavat kotoisia, tuttuja makuja, he sanovat, että Englannista ei löydy syötäviä leivonnaisia. Heidän täytyi tulla USAsta asti näyttämään idiootti-eurooppalaisille kuinka leivotaan.
Jos he nyt olisivat kivoja ihmisiä, kuten jotkut heidän maanmiehistään, voisin unohtaa moisen sovinismin ja laittaa sen tietämättömyyden tiliin, mutta he eivät ole. Heidän bloginsa on aika järkyttävää luettavaa. Jatkuvaa valitusta, kiroilua, arvostelua, itsensä ylistämistä ja toisten halveksuntaa.

Okay - siis Usalainen leivonta. Aivan ihastuttavaa. Muttei millään tavalla ihastuttavampaa kuin leivonta muualla maailmassa. On olemassa tyypillisiä amerikkalaisia leivonnaisia, kuten cupcakes, muffins, brownies yms, mutta kun kaivelee vähän moisten historiaa...

Oletko koskaan kuullut leivonnaisesta nimeltä nunnat? Kongressileivokset? Mazariinit? Perhosleivokset? Tai Runebergin tortut... Ei muuten keksitty Amerikassa annoskakkusia.

Perhoskakkuset

15 kakkusta

100 g voita
1 dl sokeria
1/2-1 tl vaniljaa
2 suurta munaa
3 1/2-4 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

Tarvitset vielä
n. 2 dl vispikermaa vatkattuna vaahdoksi tomusokerin kera
muutama ruokalusikallinen hilloa
Lisää tomusokeria "pölyttämiseen"

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
vuoraa muffinssivuoka paperivuoilla.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri ja siivilöi vähän kerrallaan taikinaan, vuorotellen maidon kanssa. Kääntele jauhot ja maito voivaahtoon, kunnes kaikki ainekset ovat hyvin sekoittuneet (siis ihan tavallinen murokakkutaikina) ja täytä muffinssivuoka.
Paista noin 10-15 minuuttia, kunnes tikku tulee kakkusesta puhtaana ulos. Anna jäähtyä kunnolla ennen seuraavaa vaihetta.

Leikkaa jokaisesta kakkusesta hattu, ja leikkaa hattu halki. Voit leikata hatun vähän vinosti, niin että saat kuopan kakkuseen, mutta tämä ei ole tarpeellista. Laita kuhunkin kakkuseen teelusikallinen hilloa ja iso lusikallinen kermavaahtoa. Voit myös pursottaa kerman leivokseen. Asettele hatun puoliskot vinosti kermaan niin että saat "perhosen siivet". Tomuta pölysokerilla.

Voit käyttää suosikkikakkutaikinaasi ja ihan mitä tahansa kuorrutusta.

"Yhtä amerikkalainen kuin omenapiirakka" on myös aika hassu juttu, koska Euroopassa on tehty omenapiirakoita jo ennen kuin Amerikka "löytyikään". Amerikkalaiset piirakat ovat englantilaisten ja hollantilaisten siirtolaisten "lahja" amerikkalaiselle leivontataiteelle.
Kun Rachel Allen kävi poikien amerikkalaisessa leipomossa, he tarjosivat hänelle banaanikermapiirakkaa, ja Rachel kysyi "onko se samanlaista kuin banoffee piirakka?" Pojat olivat täysin hiljaa. Majesteettirikos mainita herkullinen, makea piirakka, joka ei ole amerikkalainen!!!

Banaani-kerma-piirakka

Banaani-kerma-piirakka kootaan valmiiseen piirakkakuoreen.

7 1/2 dl täysmaitoa
1 3/4 dl sokeria
5 rkl jauhoja
hyppysellinen suolaa
3 munankeltuaista
2 rkl voita
1 tl vaniljaa
3 banaania

Sekoita maito, sokeri ja jauhot kattilassa ja keitä varovasti, koko ajan hämmentäen, kunnes kiisseli sakenee. Anna kuplia vielä pari minuuttia, jotta jauhot kypsyvät. Nosta levyltä.
Vatkaa keltuaiset kevyesti kulhossa, ja kaada vähän kuumaa kiisselia keltuaisten joukkoon, vatkaten. Kaada munaseos lopun kiisselin joukkoon ja vatkaa, sekä keitä vielä pari minuuttia. Sekoita kiisseliin vanilja, suola ja voi. Anna jäähtyä.

Leikkaa banaanit siivuiksi ja laita piirakankuoreen. Kaada huoneenlämpöinen tai kylmempi kiisseli banaanien päälle.

Jos haluat, voit tehdä valkuaisista marengin, jonka sitten nopeasti kuivatat uunissa, tai voit peittää vaniljakiisselin kermavaahdolla, tai antaa olla sellaisenaan.

Vaniljakermapiirakka tehdään samalla tavalla, paitsi ilman banaania.
Kookoskermapiirakka tehdään samalla tavalla, paitsi että vaniljakiisseliin sekoitetaan vielä 2-3 dl kookoshiutaleita.
Sitruunakermapiirakkaan tehdään sitruunakiisseli - maitokiisseliin vielä lisäksi n. 4 sitruunan mehu ja vähän kuorta. Voit vielä lisätä keltaista karamelliväriä, jos keltuaisesi eivät värjää kiisseliä tarpeeksi keltaiseksi.

Jos kiisselisi juoksettuu kaikesta huolimatta, ei haittaa - vatkaa sitä vain voimakkaasti pari minuuttia, täydellä teholla sähkövatkaimella, ja siitä tulee ihan hyvää.

Voit korvata vehnäjauhot maizenalla tai perunajauhoilla tai ohrakkaalla tai muulla. Tee vain ihan tavallinen maitokiisseli niin kuin haluat.

banoffeepiirakka

banoffee tulee sanoista banaani-toffee.

Piirakkakuori

2 1/2 dl jauhoja
3/4 dl tomusokeria
hyppysellinen suolaa
100 g voita

Sekoita kuivat aineet ja sitten nopeasti sekoita kylmä voi jauhoihin. Täytä piirakkavuoka, pistele pohja ja laita pakastimeen 15 minuutiksi ennen paistoa.
Paista 200 asteessa kullanruskeaksi, n. 13 minuuttia.
Anna jäähtyä.

Tee kinuski

1 l täysmaitoa
150 g sokeria
2 rkl glukoosisiirappia
1/2 tl ruokasoodaan
hyppysellinen suolaa
1 tl vaniljaextraktia

Laita kaikki paitsi vanilja paksupohjaiseen kattilaan ja keitä koko ajan sekoittaen kunnes kastikkeesta tulee paksua, ruskeaa kinuskia. Anna jäähtyä ja sekoita vanilja joukkoon.

Vatkaa 3 dl kermaa vaahdoksi.
Leikkaa 3 suurta banaania siivuiksi.

Kokoa piirakka:
ensin kinuskia kunnon kerros pohjalle, sen päälle banaanit ja sitten kerma. Jos sinulla on vielä kinuskia, voit valuttaa sitä kauniisti kerman päälle.

- mausteisen mantelin banoffee
- limepippurin ban- ja manoffee - mansikkatoffeepiirakka
- puoloffee - puolukkatoffeepiirakka
- karoffee - karpalotoffeepiirakka
- pumaffee eli punaviinimarjatoffeepiirakka
- vadoffee eli vadelmatoffeepiirakka
- mustoffee eli mustikkatoffeepiirakka

Sitten on "Brownies" - jotka myöskään eivät ole amerikkalainen keksintö. Euroopassa paistettiin piparkakkuja pellillä samalla tavalla jo keskiajalla. Fanny Farmerin "Brownie" 1800-luvun lopulta - Amerikan ensimmäinen Brownie - oli siirappikakkua. Skotlannissa on paistettu pehmeää piparkakkua vuoassa pitkään... ja arvatkaapa minkä nimistä?  

Broonie

170 g jauhoja ja saman verran kaurahiutaleita
1 tl ruokasoodaa
100 g fariinisokeria
1 tl inkivääriä
hyppysellinen suolaa
2 rkl voita
2 tkl siirappia
1 muna
3 dl piimää

Sekoita jauhot, hiutaleet, suola, sooda, sokeri ja inkivääri kulhossa ja hiero joukkoon voi.
Vatkaa siirappi ja munat 2 1/2 dl piimään toisessa kulhossa.
Sekoita kuivat ja märät aineet. Lisää piimää, jotta saat löysää taikinaa.
Kaada taikina vuokaan ja paista n. tunti, kunnes kakku on noussut kauniisti.
Anna jäähtyä. Älä leikkaa ennen kuin kakku on kylmää.

Tässä suomalainen piimäkakku

Muuten, älä erehdy kokeilemaan kanelipullia juustokuorrutuksen kera, vaikka kuinka houkuttelevan näköisiä ovatkin. Jotenkin yhdistelmä vetää toisistaan juuri ne pahimmat vivahteet esiin. Jos nyt et usko, leivo tavallisia kanelipuusteja ja levitä päälle porkkanakakun juustokuorrutusta.

P.S. Siis... en pidä suomalaista leivontataidetta muiden kulttuurien taitoa parempana, en tosin huonompanakaan. Minusta meillä on ainutlaatuinen asema tässä idän ja lännen välissä mutta niin ylhäällä pohjoisessa, että on täytynyt keksiä uusia ratkaisuja.

Seikkailuja Vuodatuksessa

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 2007 aloitin uuden suomenkielisen ruokablogin Vuodatuksessa. Tapeltuani asetusten kanssa neljä vuotta, luovutan ja muutan blogini Bloggeriin.

Pikaruokaa

Olen ajatellut kovasti kuinka saisi suomalaista ruokakulttuuria edistettyä maailmalla... meikäläiselle kun suomalainen ruoka on aika tylsää ja tavallista, eikä ollenkaan eksoottista ja "hienoa". Ei ollenkaan samalla tasolla kuin jokin intialainen tai karibialainen tai kiinalainen tai... niin...
ja sitten kun tutkii näitä erikoisia, eksoottisia ja erityisiä ruokia, huomaa, että ne ovat aika samanlaisia, loppujen lopuksi.

Katsoin juuri ohjelman intialaisesta keittiöstä, ja juontaja selitti että chili on olennainen osa intialaista ruoanlaittoa... ja kaikki paprikat tulevat Etelä-Amerikasta... eli niitä ei "vanhassa maailmassa" ollutkaan 500 vuotta sitten. Ja sama muidenkin "alkuperäisten" ruokakulttuurien kanssa.

Voitko ajatella italialaista keittiötä ilman tomaattia? Marco Polon Italiassa ei ollut tomaatin tomaattia.
Jos nyt maailman tunnetuin "paikallinen" ruokakulttuuri tosiasiassa on vain muutama sata vuotta vanhaa fuusiokokkausta, miksei voisi alkaa kehittää suomalaiselle ruoalle parempaa mainetta?

Ranskalainen keittiökään ei ollut paljon muuta kuin kotiruokaa, ja edelleen kokit ylistävät tavallisia ruokia kuten burgundin pataa (keskiaikainen lihapata), viinikukkoa (gallialainen kanapata) tai kreppejä (renesanssiversio rieskasta).

Ajattelin juuri suomalaisia ruokia kuten karjalanpataa, rieskaleipää ja laatikoita... Imelletty perunalaatikko on tosihyvää, ja ansaitsisi kyllä enemmän huomiota kuin mitä se saa. Porkkanalaatikko on minun herkkuani ja todella omalaatuinen ja erikoinen ruokalaji, joka myöskin voisi saada suosiota maailmalla.
Tai mämmi... siis että jonkun pitää tulla Tunisiasta kertomaan suomalaisille, mitä herkkuja meillä on! Kiitos, Ahmed :-)

Jos minulla olisi yhtään kunnianhimoa ja päättäväisyyttä, hankkisin katukeittiön, joka tarjoilee soppaa ja piirakoita talvisin, ja rieskarullaa ja simaa kesäisin...

Muistan kun lapsena sai joskus rieskaa, ohutta kunnon rieskaa, eikä sitä kamalaa, paksua, savolaista ryynirieskaa... vaikka kyllä siitäkin moni pitää. Se oli niin hyvää... Ihmiset puhuvat niin paljon muiden maiden rieskoista; chapatis, pitaleipä ja tortilla kun ei oikeastaan ole muuta kuin ulkomaista rieskaa. Enchilada tai rieskarulla, sama se... Mutta ei meillä osata myydä ideoita. :-(

Rieskarullat halstratun raudun ja poronjäkälän kera
 
lefseresepti (norjalainen paistinpannurieska)

Ja muistan myös kuinka teki pizzoja revitystä... miten jos tekisi ruis"taco"kuoria? Ruisnappeihin ja sipseihin tulee himo, ja hapankorput ovat niin ihania... ajattele, jos olisi niinkuin takokuori tai ohuen ohut hapanruiskuppi, jonka voi täyttää hyvällä täytteellä ja sitten nauttia sen mehuista pehmenneen kuoren... vähän niinkuin pika-muikkukukko. Ja voisihan sen kukon täyttää muulla kuin muikuilla. (En pidä kalasta, ja kun kasvoin Itäsuomessa tuli niitä muikkuja tarjottua ihan liikaa, ainakin kerran kuukaudessa koulussa, sitä kamalaa kylmää tomaattimuikkua... hyi! Mutta eiköhän muikutkin saisi markkinoitua, kun on se hyvä kala.) Sanovat Wikipediassa että kalakukko (kalakukkaro) on kuin Cornish pastry, ja sehän on ihan maailmankuulu.

Cornwallin piiras

taikina:

3 1/2 - 4 dl jauhoja
talia tai margariinia
hippusellinen suolaa
vettä

sekoita jauhot ja suola, hiero voi joukkoon jotta saat hiekkamaisen sekoituksen, lisää vettä vähän kerrassaan kunnes saat joustavan taikinan.

täyte:

naudanniskaa
kaksi isoa perunaa
lanttua
iso sipuli
suolaa ja pippuria maun mukaan
vettä

Leikkaa liha paloiksi. Paloittele peruna, lanttu ja sipuli. (Voit myös siivuttaa ne). Mausta. Sekoita kaikki ainekset.

Kauli taikina pyöreäksi levyksi, ruokalautasen kokoiseksi. Kokoa täyte kasaksi taikinan keskelle. Kostuta taikinan reunat vedellä tai maidolla, taita taikina täytteen yli puolikuuksi ja rypytä reuna. Tee taikinakumpuun viilto jotta höyry pääsee ulos, voitele vatkatulla munalla ja paista n. 40 minuuttia 200 asteessa. Kun piiraan pohja on ruskea ja rapea, piiras on valmis.

Mitä jos tekisi karjalanpaistin ruiskuoressa? 

Karjalanpaisti: ota pari kiloa lihaa, eri sorttia, esimerkiksi nautaa, sikaa ja lammasta, tai riistaa. Olisi hyvä jos puolet lihasta olisi nautaa. Käytä niitä halpoja paloja, joissa on luuta ja rasvaa, kun se antaa makua soppaan. Jotkut sanovat, että joukkoon pannaan vähän munuaista, toiset vannovat häränhännän palaan, tai luuytimeen. Mikä nyt miellyttää. Lihat leikataan paloiksi, ladotaan vähän suolan kanssa pataan, lisätään tilkka vettä, niin että ylimmät palat juuri peittyvät, ja sitten laitetaan pata uuniin, ja annetaan muhia 4-5 tuntia, vahtien niitä ylimmäisiä lihanpaloja, etteivät pala. Sitä voi välillä kauhoa ja sekoitella.
Jos haluaa, voi käyttää kokonaisia maustepippureita ja muutaman laakerinlehden mausteeksi, tai lisätä vähän sipulia, porkkanaa tai lanttua, mutta ei ne oikein asiaan kuulu.
Syödään leivällä ja juodaan liemi kun lihat on syöty. 

söpö pieni kalakukon poikanen

porkkana-kurkkuketsuppi sattui nyt tarttumaan mukaan googlatessa...

Joo, sitten ajattelin, että kun ei meillä sitruunat ja limetit kasva, niin voiko käyttää puolukoita niiden sijaan? 

puolukkamarenkipiirakka

tee tavallinen muropiirakkapohja ja esipaista se.

täyte:
2 rkl maizenaa
100 g sokeria
3 1/2 dl puolukkamehua
1 rkl puolukkahilloa
85 g voita
4 munankeltuaista

sekoita maizena, sokeri, hillo ja puolukkamehu. Keitä kunnes seos alkaa saeta ja kuplia. Ota liedeltä ja lisää voi vähän kerrassaan; vatkaa kunnes voi sulaa. Vatkaa munankeltuaiset kulhossa, sekoita kiisseliin ja keitä koko ajan vatkaten kunnes seos pulpahtaa pari kertaa. Ota levyltä ja anna jäähtyä.

marenki:

4 munanvalkuaista
200 g sokeria
2 tlk maizenaa

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri ja maizena hiljalleen koko ajan vatkaten, kunnes saat paksun, sileän marenkivaahdon.

Täytä piirakkakuori puolukkakiisselillä ja peitä kiisseli marengilla huolellisesti.
Paista 180 asteessa kunnes marenki saa vähän väriä ja kovettuu.
Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista, vähintään 2 tuntia. Syö samana päivänä.

Kun en oikein siitä perisuomalaisesta pullapiirakasta pidä... *blush* Olen tässä minäkin hyvä markkinoimaan suomalaisuutta! :-D
prinsessakeittiön majesteetillinen ruis-puolukkapiirakka
Herkkusuun vaniljainen puolukkapiirakka
Kettuterroristien puolukkapiimäpiirakka ja mustikkasuun sama
Suomi-ruoan perinteinen mustikkapiirakka ja mansikkajogurttipiirakka pullapohjaan
Hapankorppu-puolukka-kakku (oikeastaan juustokakku, elikkä piirakka minun mukaani :-D)

P.S. Gordon Ramsay on sontaa.

ihan mielenkiintoisia reseptejä

löytyy täältä: http://www.elisanet.fi/trollbo/files/reseptit.html

Olen taas laihdutuskuurilla, joten en voi ajatella paljon muuta kuin ruokaa. Olin kaksi viikkoa Suomessa, ja toin tuliaisina pari lisäkiloa. En ole koskaan painanut näin paljon kuin painan nyt. Olen kauhuissani, järkyttynyt, surullinen, epätoivoinen... *syvä huokaus*

Miksi on niin kamala suhde ruokaan? Koska ruoasta tuli paras kaveri, lohduttaja ja ylellisyys? Sen pitäisi olla vain ruokaa, ravintoa, energiaa... pitäisi pystyä syömään vain silloin kun on nälkä, ja vain sitä mitä haluaa, ja lopettaa syöminen, kun ei enää ole nälkä. Olen kateellinen meidän koiralle, jolla on juuri tällainen suhde ruokaan. Ja se on spanieli! Niiden pitäisi olla varsinaisia possuja ruoan suhteen. Mutta ei meidän koira. Se on isäntä ja emäntä, jotka syövät kuin spanielit. :-D

Ei oikeastaan voisi olla nälkä, kun painaa lähes kaksin verroin sen mitä pitäisi. Ehkä suolet kaipaavat jotain tekemistä, ja siksi tuntuu nälältä? Otan lusikallisen pellavansiementä juotavaan jugurttiini, toivottavasti se tepsii.

---------------------

Luin juuri jostain italialaisesta viinistä, vin santo. Se on tehty rusinoista. Voisi kuivattaa suomalaisia marjoja ja tehdä niistä "viiniä", ja täten edistää vähän suomalaista ruokakulttuuria.
Tätä nautitaan kuulemma biscottien kera. Hulluja nuo roomalaiset :-D [Mitä eroa on muuten biscoteilla ja cantucceilla? Ei harmainta haisua. Muuten jo roomalaiset paistoivat biscotteja (kahdesti paistettuja, nimi tarkoittaa, siis korppuja), tosin ilman manteleita, matkaevääksi. Legioonalaiset kuulemma natustelivat biscotteja. Juhliin laitettiin hienompia korppuja, mantelien kera. Ja Praton alueella, joka on tunnettu manteleistaan. Siellä korput tunnetaan nimellä cantucci eli "pikkukivet" (ehkäpä mantelit näyttävät kiviltä, tai korput ovat kivikovia... kuka tietää.)]

"Sillä sipulin" "mamman korput"

vin santo -kakku

4 munaa
125 g fariinisokeria
125 g jauhoja
3 rkl oliiviöljyä (extra virgin)
6 rkl vin santoa
yhden sitruunan ja appelsiinin kuoret

tarjoilua varten
pinjansiemeniä
lisää vin santoa
tomusokeria
crème fraîchea tms.

laita uuni lämpeämään 150 asteeseen
Voitele ja jauhota vuoka.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
Sekoita siivilöidyt jauhot seokseen, sitten öljy, viina ja sitruskuoret.
Kaada taikina vuokaan ja paista 1/2-3/4 tuntia, kunnes kakku on kypsää. (siis, tiedät kyllä - kun kakkuun pistettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa)
Anna jäähtyä hetken, pistele kakku täyteen reikiä ja ripsuttele päälle lisää vin santoa, pari ruokalusikallista. Anna viinan vetäytyä.
Paahda pinjansiemenet, ja kaada kakulle. Tomuta tomusokerilla kun siemenet ovat vielä kuumia.
Tarjoile ranskankerman kera.

-------------

Kampanisut
Ehdottomasti säilytettävää suomalaista leivontaperintöä. Minun mielestäni ne pitää olla leikattu neljään sormeen ja aseteltu pellille sillei kaarevasti, elikkä vähän kuin nauravaksi, isohampaiseksi suuksi. "selkä" sisäänpäin kaarella, "hampaat" ulospäin kaarella. Ja jätä taikina pikkuisen paksummaksi kuin nuo Tuitun nisut. :-) Ovat muuten hyviä.

Tässä Lyyli-mummin nisut ja Fanniilon anopin nisut, sen näköisiä kuin "pitääkin" :-D Eihän se makua haittaa miltä nisut näyttävät, mutta minusta se on sievää ja kauneus on tärkeää.)

pullapusut
Meillä täytetään omenasoseella, ja voidellaan voikkosella ennen paistoa, paistamisen aikana pariin kertaan ja paistamisen jälkeen, minkä opin karjalaiselta Kristiinalta.
Ne myös leikataan kuin nisut, jätetään sokeroimatta ja on nimetty "karhuntassuiksi". Mieheni kun on "karhu" ja pitää kovasti näistä pullista.

Tomaattipiiraset

Joo, on Martalta. En halua keskustella asiasta enempää. Ota pakastevoitaikinaa, kauli levyksi, leikkaa pyörylöiksi, raasta vähän hyvää juustoa tai leikkaa mozzarellansiivu joka viipaleelle, sen päälle siipale tomaattia - jos käytät noin eri värisiä, tulee kivan näköistä, ripsuttele pintaan vähän öljyä ja sitten mustapippuria ja suolaa. Paista 180 asteessa 25-30 minuuttia.

Coca colan alkuperäinen resepti

Mukamas...

kokis-siirappi:

2 mm kokaextraktia (tehdään vähän kuin kahvi, paitsi että sitä haudotetaan alkoholissa 2 vuorokautta yms.)
2 tl sitruunahappoa
2 mm kofeiinia (suurin piirtein 1 dl kahvia)
1 dl sokeria
1 litra vettä
1 dl limettimehua
2 mm vaniljaa
3 mm tai tarpeen mukaan paahdettua sokeria
2 mm makuekstraktia

makuekstrakti:

240 g alkoholia
20 tippaa appelsiiniöljyä
30 tippaa sitruunaöljyä
10 tippaa muskottiöljyä
5 tippaa korianteriöljyä
10 tippaa pomeranssiöljyä
10 tippaa kassiaöljyä

Juoma:
sekoita juoma suhteessa 1:5 - yksi osa siirappia, viisi osaa kylmää mineraalivettä

Voit kokeilla tehdä makuekstraktia toisella tavalla. Tee niin kuin vaniljaekstrakti
elikkä

ota puhdas lasipurkki.
Laita purkkiin 2 rkl appelsiinikuorta ja 3 rkl sitruunankuorta, 1 rkl muskottipähkinää karkeana raasteena, 1,5 tl korianterinsiemeniä, 1 rkl pomeranssinkuorta ja 1 rkl murskattua kanelitankoa. (Kassiakaneli kelpaa.)
Täytä puhtaalla, hyvänmakuisella ja vahvalla vodkalla.
Kierrä korkki kiinni ja ravistele.
Anna makujen kehittyä pimeässä, viileässä kaapissa pari kuukautta ja ravistele purkkia kerran viikossa.

Ja tietenkin voit hypätä tämänkin vaiheen yli, ja keittää yllämainitut mausteet siirappivedessä, ja sitten siilata ne pois siitä. Eihän se saman makuista tule olemaan, mutta - hey.. what did you expect?