Pikaruokaa

Olen ajatellut kovasti kuinka saisi suomalaista ruokakulttuuria edistettyä maailmalla... meikäläiselle kun suomalainen ruoka on aika tylsää ja tavallista, eikä ollenkaan eksoottista ja "hienoa". Ei ollenkaan samalla tasolla kuin jokin intialainen tai karibialainen tai kiinalainen tai... niin...
ja sitten kun tutkii näitä erikoisia, eksoottisia ja erityisiä ruokia, huomaa, että ne ovat aika samanlaisia, loppujen lopuksi.

Katsoin juuri ohjelman intialaisesta keittiöstä, ja juontaja selitti että chili on olennainen osa intialaista ruoanlaittoa... ja kaikki paprikat tulevat Etelä-Amerikasta... eli niitä ei "vanhassa maailmassa" ollutkaan 500 vuotta sitten. Ja sama muidenkin "alkuperäisten" ruokakulttuurien kanssa.

Voitko ajatella italialaista keittiötä ilman tomaattia? Marco Polon Italiassa ei ollut tomaatin tomaattia.
Jos nyt maailman tunnetuin "paikallinen" ruokakulttuuri tosiasiassa on vain muutama sata vuotta vanhaa fuusiokokkausta, miksei voisi alkaa kehittää suomalaiselle ruoalle parempaa mainetta?

Ranskalainen keittiökään ei ollut paljon muuta kuin kotiruokaa, ja edelleen kokit ylistävät tavallisia ruokia kuten burgundin pataa (keskiaikainen lihapata), viinikukkoa (gallialainen kanapata) tai kreppejä (renesanssiversio rieskasta).

Ajattelin juuri suomalaisia ruokia kuten karjalanpataa, rieskaleipää ja laatikoita... Imelletty perunalaatikko on tosihyvää, ja ansaitsisi kyllä enemmän huomiota kuin mitä se saa. Porkkanalaatikko on minun herkkuani ja todella omalaatuinen ja erikoinen ruokalaji, joka myöskin voisi saada suosiota maailmalla.
Tai mämmi... siis että jonkun pitää tulla Tunisiasta kertomaan suomalaisille, mitä herkkuja meillä on! Kiitos, Ahmed :-)

Jos minulla olisi yhtään kunnianhimoa ja päättäväisyyttä, hankkisin katukeittiön, joka tarjoilee soppaa ja piirakoita talvisin, ja rieskarullaa ja simaa kesäisin...

Muistan kun lapsena sai joskus rieskaa, ohutta kunnon rieskaa, eikä sitä kamalaa, paksua, savolaista ryynirieskaa... vaikka kyllä siitäkin moni pitää. Se oli niin hyvää... Ihmiset puhuvat niin paljon muiden maiden rieskoista; chapatis, pitaleipä ja tortilla kun ei oikeastaan ole muuta kuin ulkomaista rieskaa. Enchilada tai rieskarulla, sama se... Mutta ei meillä osata myydä ideoita. :-(

Rieskarullat halstratun raudun ja poronjäkälän kera
 
lefseresepti (norjalainen paistinpannurieska)

Ja muistan myös kuinka teki pizzoja revitystä... miten jos tekisi ruis"taco"kuoria? Ruisnappeihin ja sipseihin tulee himo, ja hapankorput ovat niin ihania... ajattele, jos olisi niinkuin takokuori tai ohuen ohut hapanruiskuppi, jonka voi täyttää hyvällä täytteellä ja sitten nauttia sen mehuista pehmenneen kuoren... vähän niinkuin pika-muikkukukko. Ja voisihan sen kukon täyttää muulla kuin muikuilla. (En pidä kalasta, ja kun kasvoin Itäsuomessa tuli niitä muikkuja tarjottua ihan liikaa, ainakin kerran kuukaudessa koulussa, sitä kamalaa kylmää tomaattimuikkua... hyi! Mutta eiköhän muikutkin saisi markkinoitua, kun on se hyvä kala.) Sanovat Wikipediassa että kalakukko (kalakukkaro) on kuin Cornish pastry, ja sehän on ihan maailmankuulu.

Cornwallin piiras

taikina:

3 1/2 - 4 dl jauhoja
talia tai margariinia
hippusellinen suolaa
vettä

sekoita jauhot ja suola, hiero voi joukkoon jotta saat hiekkamaisen sekoituksen, lisää vettä vähän kerrassaan kunnes saat joustavan taikinan.

täyte:

naudanniskaa
kaksi isoa perunaa
lanttua
iso sipuli
suolaa ja pippuria maun mukaan
vettä

Leikkaa liha paloiksi. Paloittele peruna, lanttu ja sipuli. (Voit myös siivuttaa ne). Mausta. Sekoita kaikki ainekset.

Kauli taikina pyöreäksi levyksi, ruokalautasen kokoiseksi. Kokoa täyte kasaksi taikinan keskelle. Kostuta taikinan reunat vedellä tai maidolla, taita taikina täytteen yli puolikuuksi ja rypytä reuna. Tee taikinakumpuun viilto jotta höyry pääsee ulos, voitele vatkatulla munalla ja paista n. 40 minuuttia 200 asteessa. Kun piiraan pohja on ruskea ja rapea, piiras on valmis.

Mitä jos tekisi karjalanpaistin ruiskuoressa? 

Karjalanpaisti: ota pari kiloa lihaa, eri sorttia, esimerkiksi nautaa, sikaa ja lammasta, tai riistaa. Olisi hyvä jos puolet lihasta olisi nautaa. Käytä niitä halpoja paloja, joissa on luuta ja rasvaa, kun se antaa makua soppaan. Jotkut sanovat, että joukkoon pannaan vähän munuaista, toiset vannovat häränhännän palaan, tai luuytimeen. Mikä nyt miellyttää. Lihat leikataan paloiksi, ladotaan vähän suolan kanssa pataan, lisätään tilkka vettä, niin että ylimmät palat juuri peittyvät, ja sitten laitetaan pata uuniin, ja annetaan muhia 4-5 tuntia, vahtien niitä ylimmäisiä lihanpaloja, etteivät pala. Sitä voi välillä kauhoa ja sekoitella.
Jos haluaa, voi käyttää kokonaisia maustepippureita ja muutaman laakerinlehden mausteeksi, tai lisätä vähän sipulia, porkkanaa tai lanttua, mutta ei ne oikein asiaan kuulu.
Syödään leivällä ja juodaan liemi kun lihat on syöty. 

söpö pieni kalakukon poikanen

porkkana-kurkkuketsuppi sattui nyt tarttumaan mukaan googlatessa...

Joo, sitten ajattelin, että kun ei meillä sitruunat ja limetit kasva, niin voiko käyttää puolukoita niiden sijaan? 

puolukkamarenkipiirakka

tee tavallinen muropiirakkapohja ja esipaista se.

täyte:
2 rkl maizenaa
100 g sokeria
3 1/2 dl puolukkamehua
1 rkl puolukkahilloa
85 g voita
4 munankeltuaista

sekoita maizena, sokeri, hillo ja puolukkamehu. Keitä kunnes seos alkaa saeta ja kuplia. Ota liedeltä ja lisää voi vähän kerrassaan; vatkaa kunnes voi sulaa. Vatkaa munankeltuaiset kulhossa, sekoita kiisseliin ja keitä koko ajan vatkaten kunnes seos pulpahtaa pari kertaa. Ota levyltä ja anna jäähtyä.

marenki:

4 munanvalkuaista
200 g sokeria
2 tlk maizenaa

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri ja maizena hiljalleen koko ajan vatkaten, kunnes saat paksun, sileän marenkivaahdon.

Täytä piirakkakuori puolukkakiisselillä ja peitä kiisseli marengilla huolellisesti.
Paista 180 asteessa kunnes marenki saa vähän väriä ja kovettuu.
Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista, vähintään 2 tuntia. Syö samana päivänä.

Kun en oikein siitä perisuomalaisesta pullapiirakasta pidä... *blush* Olen tässä minäkin hyvä markkinoimaan suomalaisuutta! :-D
prinsessakeittiön majesteetillinen ruis-puolukkapiirakka
Herkkusuun vaniljainen puolukkapiirakka
Kettuterroristien puolukkapiimäpiirakka ja mustikkasuun sama
Suomi-ruoan perinteinen mustikkapiirakka ja mansikkajogurttipiirakka pullapohjaan
Hapankorppu-puolukka-kakku (oikeastaan juustokakku, elikkä piirakka minun mukaani :-D)

P.S. Gordon Ramsay on sontaa.

ihan mielenkiintoisia reseptejä

löytyy täältä: http://www.elisanet.fi/trollbo/files/reseptit.html

Olen taas laihdutuskuurilla, joten en voi ajatella paljon muuta kuin ruokaa. Olin kaksi viikkoa Suomessa, ja toin tuliaisina pari lisäkiloa. En ole koskaan painanut näin paljon kuin painan nyt. Olen kauhuissani, järkyttynyt, surullinen, epätoivoinen... *syvä huokaus*

Miksi on niin kamala suhde ruokaan? Koska ruoasta tuli paras kaveri, lohduttaja ja ylellisyys? Sen pitäisi olla vain ruokaa, ravintoa, energiaa... pitäisi pystyä syömään vain silloin kun on nälkä, ja vain sitä mitä haluaa, ja lopettaa syöminen, kun ei enää ole nälkä. Olen kateellinen meidän koiralle, jolla on juuri tällainen suhde ruokaan. Ja se on spanieli! Niiden pitäisi olla varsinaisia possuja ruoan suhteen. Mutta ei meidän koira. Se on isäntä ja emäntä, jotka syövät kuin spanielit. :-D

Ei oikeastaan voisi olla nälkä, kun painaa lähes kaksin verroin sen mitä pitäisi. Ehkä suolet kaipaavat jotain tekemistä, ja siksi tuntuu nälältä? Otan lusikallisen pellavansiementä juotavaan jugurttiini, toivottavasti se tepsii.

---------------------

Luin juuri jostain italialaisesta viinistä, vin santo. Se on tehty rusinoista. Voisi kuivattaa suomalaisia marjoja ja tehdä niistä "viiniä", ja täten edistää vähän suomalaista ruokakulttuuria.
Tätä nautitaan kuulemma biscottien kera. Hulluja nuo roomalaiset :-D [Mitä eroa on muuten biscoteilla ja cantucceilla? Ei harmainta haisua. Muuten jo roomalaiset paistoivat biscotteja (kahdesti paistettuja, nimi tarkoittaa, siis korppuja), tosin ilman manteleita, matkaevääksi. Legioonalaiset kuulemma natustelivat biscotteja. Juhliin laitettiin hienompia korppuja, mantelien kera. Ja Praton alueella, joka on tunnettu manteleistaan. Siellä korput tunnetaan nimellä cantucci eli "pikkukivet" (ehkäpä mantelit näyttävät kiviltä, tai korput ovat kivikovia... kuka tietää.)]

"Sillä sipulin" "mamman korput"

vin santo -kakku

4 munaa
125 g fariinisokeria
125 g jauhoja
3 rkl oliiviöljyä (extra virgin)
6 rkl vin santoa
yhden sitruunan ja appelsiinin kuoret

tarjoilua varten
pinjansiemeniä
lisää vin santoa
tomusokeria
crème fraîchea tms.

laita uuni lämpeämään 150 asteeseen
Voitele ja jauhota vuoka.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
Sekoita siivilöidyt jauhot seokseen, sitten öljy, viina ja sitruskuoret.
Kaada taikina vuokaan ja paista 1/2-3/4 tuntia, kunnes kakku on kypsää. (siis, tiedät kyllä - kun kakkuun pistettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa)
Anna jäähtyä hetken, pistele kakku täyteen reikiä ja ripsuttele päälle lisää vin santoa, pari ruokalusikallista. Anna viinan vetäytyä.
Paahda pinjansiemenet, ja kaada kakulle. Tomuta tomusokerilla kun siemenet ovat vielä kuumia.
Tarjoile ranskankerman kera.

-------------

Kampanisut
Ehdottomasti säilytettävää suomalaista leivontaperintöä. Minun mielestäni ne pitää olla leikattu neljään sormeen ja aseteltu pellille sillei kaarevasti, elikkä vähän kuin nauravaksi, isohampaiseksi suuksi. "selkä" sisäänpäin kaarella, "hampaat" ulospäin kaarella. Ja jätä taikina pikkuisen paksummaksi kuin nuo Tuitun nisut. :-) Ovat muuten hyviä.

Tässä Lyyli-mummin nisut ja Fanniilon anopin nisut, sen näköisiä kuin "pitääkin" :-D Eihän se makua haittaa miltä nisut näyttävät, mutta minusta se on sievää ja kauneus on tärkeää.)

pullapusut
Meillä täytetään omenasoseella, ja voidellaan voikkosella ennen paistoa, paistamisen aikana pariin kertaan ja paistamisen jälkeen, minkä opin karjalaiselta Kristiinalta.
Ne myös leikataan kuin nisut, jätetään sokeroimatta ja on nimetty "karhuntassuiksi". Mieheni kun on "karhu" ja pitää kovasti näistä pullista.

Tomaattipiiraset

Joo, on Martalta. En halua keskustella asiasta enempää. Ota pakastevoitaikinaa, kauli levyksi, leikkaa pyörylöiksi, raasta vähän hyvää juustoa tai leikkaa mozzarellansiivu joka viipaleelle, sen päälle siipale tomaattia - jos käytät noin eri värisiä, tulee kivan näköistä, ripsuttele pintaan vähän öljyä ja sitten mustapippuria ja suolaa. Paista 180 asteessa 25-30 minuuttia.

Coca colan alkuperäinen resepti

Mukamas...

kokis-siirappi:

2 mm kokaextraktia (tehdään vähän kuin kahvi, paitsi että sitä haudotetaan alkoholissa 2 vuorokautta yms.)
2 tl sitruunahappoa
2 mm kofeiinia (suurin piirtein 1 dl kahvia)
1 dl sokeria
1 litra vettä
1 dl limettimehua
2 mm vaniljaa
3 mm tai tarpeen mukaan paahdettua sokeria
2 mm makuekstraktia

makuekstrakti:

240 g alkoholia
20 tippaa appelsiiniöljyä
30 tippaa sitruunaöljyä
10 tippaa muskottiöljyä
5 tippaa korianteriöljyä
10 tippaa pomeranssiöljyä
10 tippaa kassiaöljyä

Juoma:
sekoita juoma suhteessa 1:5 - yksi osa siirappia, viisi osaa kylmää mineraalivettä

Voit kokeilla tehdä makuekstraktia toisella tavalla. Tee niin kuin vaniljaekstrakti
elikkä

ota puhdas lasipurkki.
Laita purkkiin 2 rkl appelsiinikuorta ja 3 rkl sitruunankuorta, 1 rkl muskottipähkinää karkeana raasteena, 1,5 tl korianterinsiemeniä, 1 rkl pomeranssinkuorta ja 1 rkl murskattua kanelitankoa. (Kassiakaneli kelpaa.)
Täytä puhtaalla, hyvänmakuisella ja vahvalla vodkalla.
Kierrä korkki kiinni ja ravistele.
Anna makujen kehittyä pimeässä, viileässä kaapissa pari kuukautta ja ravistele purkkia kerran viikossa.

Ja tietenkin voit hypätä tämänkin vaiheen yli, ja keittää yllämainitut mausteet siirappivedessä, ja sitten siilata ne pois siitä. Eihän se saman makuista tule olemaan, mutta - hey.. what did you expect?

Mikkelin makkaramarkkinat

Katson usein ruokaohjelmia, ja minua alkaa ärsyttää se, että Suomi ei mainosta itseään. Meillä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta me ei käytetä niitä :-(

Esimerkiksi suomalaiset liköörit. Maailman parhaita likööreitä, mutta eipä niistä paljon tiedetä Suomen ulkopuolella. Kaikki tietää Bolsin, muttei Alkoa. Toisaalta, Bols aloitti 1600-luvulla ja kehitti silloin sellaiset liköörit kuin uch as Blue Curaçao ja Crème de cacao, ja moisten kanssa on vaikea kilpailla... kun Suomi ei oikein ole ollut siirtomaavalta. Meillä on kuitenkin paljon kotimaista makua luonnossa, jota voisi - ja pitäisi - hyödyntää paremmin.

(Muuten, siitä Lignell ja Piispanen konjakkikiista. Lignell ja Piispanen ovat tuottaneet konjakkia Ranskasta jo yli 100 vuotta, eikä niillä ranskalaisilla ole ollut ongelmia nimen käytöstä koko tuona aikana. Vähän myöhäistä ruveta vinkumaan nyt. Kaikkien ihmisten maailmassa pitäisi tietää, että "poltettu viini" on konjakkia vain kun se tulee Cognacista, ja Lignell ja Piispanen tietää sen ihan varmasti... Niillä on jopa ranskalainen sertifikaatti. Juoman ei tarvitse olla pullotettu Cognacin seudulla, jotta sitä voi myydä konjakkina. Idiootit. Mutta - Ranska on iso EU jäsen, me pieni, joten ne voi tehdä mitä vaan. Tyhmintä mitä Suomi teki oli liittyä EUhun.
Toisaalta, ei sitä brändyä niin vaikea ole tehdä. Alkakaa tehdä omaa versiota suomalaisista marjoista ja lakatkaa ostamasta ranskalaisia tuotteita. Baise tous ja sillä selvä.)

Toinen juttu mitä meillä voisi tehdä on olut. Minä nyt tietysti rakastan suomalaista makkaraa, mutta mitäs jos alkaisi järjestää Oktoberfest Suomessa? Kyllähän täällä kaali ja peruna kasvaa, possuista tulee hyvää makkaraa ja suomalainen olut on ihan hyvää. Lokakutsut ei nyt ehkä ole mikään hyvä idea, kun lokakuu on - no, lokainen. Kylmä ja märkä. Ei mikään juhlakuukausi. Oktoberfest on muuten Müncheniläiset markkinat lokakuussa, ja ensimmäiset pidettiin vain sata vuotta sitten. Me voitaisiin tosiaan vähän pönkittää Suomen mainetta ja alkaa juhlistaa mikkelinmarkkinoita. On muuten juhlittu noita syyskuussa aika kauan aikaa... joten mitäs jos järjestäisi vähän Oktoberfesttunnelmaa ja tekee siitä suuren suomalaisen ruokajuhlan?

Sanovat muuten että maailmassa on kaksi todella hyvää makkaralaatua. Toinen on saucisse de Toulouse, joka thedään tuoreesta sianlihasta ja savukinkusta (On muuten suomalainen savukinkku namia myöskin. Ja lampaanviulu. Kannattaisi ottaa vähän mallia Italiasta ja Ranskasta ja alkaa myydä suomalaista taitoa ja laatua paremmin.) ja toinen Goan "musta kulta".
Makkaroiden tekeminen ei ole vaikeaa. Se on vähän vaivalloista ja vaatii muutamia erikoislaitteita ja huolellisuutta, mutta kuka tahansa voi tehdä makkaraa kotona, ja muuten kannattaa, koska kotimakkara on parempaa kuin kaupasta ostettu.

Saucisse de Toulouse

3 kiloa hyvää, rasvatonta sianlihaa
1 kilo savustettua siankylkeä leikattuna pieniksi kuutioiksi
2-4 rkl suolaa, riippuen kuinka suolainen siankylki on
2 rkl mustapippuria
siansuolta kymmenisen metriä

Sekoita liha ja mausteet ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Jauha liha karkeasti.
Huuhtele suolet. (Ne myydään pestynä, mutta huuhtele niistä suola ja mahdollinen tomu yms.)
Täytä suolet makkaralihalla. Toulousen makkara on yksi pitkä lenkki, mutta makuhan siinä on tärkeää, joten täytä suolet kuten haluat. Varo, ettet täytä suolta liikaa, ja katso ettei makkarassa ole ilmakuplia tai koloja.
Anna makkaran levätä vuorokausi ennen käyttöä.

Goalainen "musta kulta"

1 kg rasvaista sianlihaa
1 dl suolaa
1 tl salpietaria (kaliumnitraattia)
2 rkl sitruunamehua

mausteseos:
25 kuivattua chiliä
1 tl kuminaa
2 tl mustapippuria
10 mausteneilikkaa
1 tl kurkumaa
2 kanelitankoa
pala inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
etikkaa mausteiden jauhamiseen

6 rkl palmuviinaa (feni, Goalainen viina)

Huuhtele possu, leikkaa kuutioiksi, lisää puolet suolasta ja laita lävikköön. Anna valua painon alla jääkaapissa 4 tuntia. Heitä neste pois, lisää loput suolasta, salpietari ja sitruunamehu, ja anna valua 12 tuntia. Sekoita ja anna valua vielä puoli päivää.
Kuivaa lihanpalaset ja anna kuivua auringonpaisteessa päivä.
Jauha mausteet vähän etikan kanssa, ja sekoita sitten kuivaan lihaan viinan kanssa, vähän kerrassaan.
Pakkaa makkara suoleen, n. 10 sentin makkaroiksi. Kuivata auringossa pari päivää.

Makkaraa ei tarvitse pakata suoleen. Säilytä seos lasipurkissa ja ota puhtaalla lusikalla sen verran seosta kuin tarvitset; tee siitä "siskonmakkaroita" tai kakkusia - siis niin kuin lihapullia tai jauhelihapihviä. Laura Ingalls Wilder mainitsi makkarakakkuset jossain kirjassaan. Oli ihan outo ajatus minulle (silloin 30 vuotta sitten ;-)), mutta toisaalta... samahan se on kuin muovikuoreen pakattu makkara. Siitä otetaan se "suoli" pois ja syödään vain makkaraseos.

Laurasta tuli mieleen toinen suomalainen tuote: koivunmahla. Olen miettinyt miksei meillä ole Pohjois-Amerikan vaahterasiirapin tapaista koivusiirappikulttuuria... tarvitaanhan sitä koivunmahlaa melkein kolme kertaa enemmän kuin vaahteran mahlaa, mutta siihen voi lisätä sokerijuurikassokeria... Sitten voisi tehdä "rommia" ;-)

Suklaaterriini, pasteija, patee...

Suklaaterriini tai suklaapasteija

8 munankeltuaista
275 g sokeria
300 g voita
150 g kaakaojauhetta
150 g suklaata
60 g tomusokeria
1/2 l vispikermaa

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa voi, tomusokeri ja kaakao vaahdoksi. Sulata suklaa. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita kaikki, annostele terriiniin tai pitkänomaiseen kakkuvuokaan (vuokaleipävuokaan) ja jäähdytä. Kumoa tarjoiluvadille ja tarjoile esim. vadelmakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

Suklaapatee

120 g hyvää suklaata
1 dl voita
5 munankeltuaista
1 dl sokeria
1 1/2 dl hyvää kaakaota (hollantilaista)
3 3/4 dl vispikermaa

Valmistele vuoka vuoraamalla se muovikelmulla. Voit käyttää mitä tahansa muottia, mutta pitkulainen leipävuoka (pateevuoka) on tavallisin.

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä.
Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita joukkoon kaakao ja suklaavoiseos.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja käännä suklaaseokseen.
Kaada seos vuokaan, peitä muovikalvolla ja anna asettua jääkaapissa kaksi tuntia.

Käännä patee tarjoilulautaselle ja poista muovikelmu. Koristele haluamallasi tavalla. Tarjoile siivuina. Oikein hyvää kerman, kermavaahdon, vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Oikein hyvää myös vadelmakastikkeen kera.
On tpdella hyvä päivällisjäliruoka, lyksikäs, vaikuttava ja helppo tehdä, sekä tehdään hyvissä ajoin ennen tarjoilua, joten voit käyttää aikaa muuhun.

Chocolate Intensity... siis... intensiteetti? Syvyys? Tiiviys? Kiihkeys? Äh. Olkoon mitä tahansa. Hyvin suklainen.
(Tämä on Uskaliaitten Leipojien kolmas urotyö.)

220 grammaa tummaa suklaata paloina
340 g voita paloina
2 1/2 dl sokeria
1 dl voimakasta kahvia
6 suurta munaa
1 tl vaniljatiivistettä
hyppysellinen suolaa

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Voitele kakkuvuoka. Vuoraa pohja leivinpaperilla ja voitele sekin. Jos käytät irtoreunavuokaa, kiedo se 2-3 alumiinifoliokerrokseen, koska tämä suklaaherkku valmistetaan vesihauteessa, etkä halua että taikina valuu ulos tai vesi sisään.

Laita suklaa kulhoon.
Sekoita voi, sokeri ja kahvi liedellä kunnes seos kiehuu ja voi on sulanut. Kaada kuuma seos suklaaseen, odota hetki ja sekoita kunnes suklaa on sulanut ja seos sileää.
Vatkaa munat sekaisin, lisää vanilja ja suola, ja hitaasti n. 2 dl suklaaseosta, koko ajan vatkaten. Kaada sitten munaseos suklaaseen ja vatkaa.
Kaada seos voideltuun vuokaan siivilän läpi jotta saat pois mahdolliset epäpuhtaudet, munankuoret ja koaguloituneen munan seoksesta. Laita vuoka leivinpellille ja kaada kiehuvaa vettä pellille sen verran että vesi yltää suklaaseoksen reunaan ja paista 30-45 minuuttia, kunnes suklaaseos on asettunut ja kiiltävä. Anna jäähtyä 20 minuuttia.
Irrota kakku vuoasta kuljettamalla ohutteräistä veistä vuoan reunoja myöten, ja käännä "kakku" lautasen tai pahviympyrän avulla. Poista vuoka ja leivinpaperi ja laita "kakku" jääkaappiin.

Tee suklaakuorrutus

170 g tummaa suklaata hienonnettuna
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria tai vaniljaekstraktia

Laita suklaa kulhoon. Kiehauta kerma ja kaada suklaan päälle. Sekoita hiljalleen kunnes suklaa on sulanut. Mausta vaniljalla ja kaada suklaavanukkaalle.
Laita takaisin jääkaappiin jäähtymään ainakin tunniksi ennen tarjoilua.


Siis - koko ajan puhutaan tuosta vaniljatiivisteestä. Amerikassa ne käyttää vaniljaekstraktia vaniljasokerin sijaan. Siis kaatavat tummanruskeaa lientä pienestä pullosta lusikkaan. Tässä on miten sitä tehdään:

Vaniljaextrakti

tarvitset:

- lasipurkin jossa on tiivis kansi
- 80-prosenttista vodkaa - käytä hyvän makuista. Niissäkin kun on eroa. Voit käyttää mitä tahansa 80% maustamatonta alkoholia.
- 3 vaniljapalkoa jokaista 2 1/2 dl alkoholia kohti
- pimeä kaappi, jossa vaniljan maku siirtyy paloista alkoholiin.
- 2 kuukautta

Pese lasipurkki huolellisesti.
Leikkaa vaniljanpalot auki pitkittäin.
Laita vanilja lasipurkkiin ja peitä viinalla. Sulje kansi kunnolla ja ravistele purkkia. Laita viileään paikkaan ja käy ravistelemassa purkkia kerran viikossa kahden kuukauden ajan. 

Tässä suklaaterriinin nimellä kulkeva kakku
Mokka-suklaaterriini liivatteella
Todella kivoja suklaaohjeita Suomen Ruotsin suurlähetystön sivuilta - ei olisi ikinä tullut mieleenikään lähteä sieltä katsomaan, joten aina välillä kannattaa googlata juttuja :-D

Suklaa-päärynähillo

3-4 päärynää
3-4 rkl fariinisokeria, raakasokeria tai demerarasokeria
150 g suklaata

Kuori päärynät ja poista tarvittaessa siemenkota ja kovat palat. Leikkaa paloiksi, sekoita sokeri joukkoon ja anna mehustua pari tuntia.
Keitä puolisen tuntia, kunnes päärynä on pehmeää. Kuori vaahto, jos sitä tulee. Pidä silmällä seosta, jotta se ei pala pohjaan.
Kun hillo on valmista, anna sen jäähtyä hetki, ja sekoita sitten joukkoon palasteltu suklaa.
Sekoita ja purkita.
Voit korvata ruskean sokerin hillosokerilla ja päärynät millä tahansa hedelmällä. Erityisen hyvää suklaahilloa tulee vadelmista ja banaanista. (Juu, banaanihilloa... koska siinä on suklaata mukana, banaanin tummuminen ei haittaa.)
Kokeile paahtoleivällä, letuilla, kakuntäytteenä - ja kakkutaikinassa... Pari ruokalusikallista kakkutaikinassa antaa mukavan maun suklaakakkuun.

Kesäjuomia

Nigellan Lagerita (eli olut-margarita)
1 pullo vaaleaa olutta (lager)
1 tujaus tequilaa (n. 2 rkl)
1 tujaus appelsiinilikööriä
1 tujaus limettimehua (siis ei tuoremehua vaan mehutiivistettä, josta tehdään limettimehujuomaa)
haluttaessa purista joukkoon tuoretta limettimehua
Sekoita kaikki ainekset kannuun.

Limettimehu
6 suurta limettiä tai 8 pientä
1 1/2 kg sokeria
1 l kiehuvaa vettä
1 rkl sitruunahappoa

Raasta limettien kuori hyvin hienosti ja varo, ettet saa yhtään valkoista kuorta joukkoon.
Purista limeteistä mehu. Limetit ovat vähän vaikea puristaa, joten pyörittele ne kunnolla pöydällä ennen kuin leikkaat ne kahtia.
Laita kulhoon limetinkuori, sokeri, sitruunahappo ja kiehuva vesi ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Lisää limettimehu ja anna jäähtyä.
Siivilöi kankaan läpi ja pullota.
Sekoita 1 osa limettimehua 4 osaan vettä, tai käytä drinkkisekoituksissa.